Arkista tarinaa

Tässä blogissa käsikirjoittamisen ja kuvallisen ilmaisun eri vuosikurssien opiskelijat kertovat tarinoita opiskelun arjesta Tampereen ammattikorkeakoulun Virtain toimipisteessä.
Tervetuloa blogimme lukijaksi! Lisätietoa opinnoista Virroilla

torstai 20. joulukuuta 2012

VäriTV tuiki tuntematon virtolaisille





Tampereen ammattikorkeakoulun Virtain toimipisteen toisen vuosikurssin opiskelijoiden osuuskunta MediataideM järjesti joulutempauksen Virtain torilla keskiviikkona 12.12. Tempauksen tavoitteena oli lisätä tietoisuutta osuuskunnan pyörittämästä paikallistelevisiokanavasta virtolaisille.

 - Keittoa oli varattu neljällekymmenelle henkilölle ja kaikki on jo mennyt, kertoo Lyydia Kivelä osuuskunnasta.

 - Vaikka VäriTV on pyörinyt jo vuosia Virroilla, tuntuu siltä etteivät paikalliset tiedä mitään koko kanavasta, vastaa Minna Karjalainen.

Jouko ja Marjukka Korkeala.


Paikalliset Jouko ja Marjukka Korkeala eivät ole aiemmin olleet tietoisia opiskelijoiden televisiokanavasta.

 - Tiedämme, että paikkakunnalla on ammattikorkeakoulun toimipiste, mutta kanavasta emme ole kuulleet. Täytyy seurata ohjelmia keväällä, Jouko tuumii.

Koulun poistumisesta paikkakunnalta pariskunnalla oli selvä mielipide.

 - Todella ikävää, että nykyään kaikkea keskitetään säästöjen tavoittelemisen toivossa. Keskittäminen ei kuitenkaan ole lopulta kovin pitkäkatseista, Marjukka toteaa.

VäriTV:n lähetykset alkavat tammikuussa 2013 kaapelitelevision kanavalla 255.

Teksti ja kuvat: Jussi Kainulainen, Anssi Kaunismäki, Elmo Pikkupeura, Jussi Försti

tiistai 11. joulukuuta 2012

MediataideM esittäytyy huomenna Virtain torilla


MediataideM-osuuskunta järjestää Virtain torilla 12.12 klo 12 alkaen jouluisen tempauksen.  Tarjolla on  keittolounas sekä glögiä ja pipareita.
MediataideM tuottaa tammikuusta  lähtien Ylä-Pirkanmaan alueella näkyvän VäriTV- kanavan.
Tule mukaan kuulemaan uudesta VäritTV kanavasta sekä muusta osuuskunnan toiminnasta.

torstai 6. joulukuuta 2012

keskiviikko 5. joulukuuta 2012

Skorpionit näyttävästi esillä kansainvälisillä elokuvafestivaaleilla




Simo Hakaliston ja Lari Keräsen syksyllä 2009 kuvaama 75-minuuttinen Skorpionit -dokumenttielokuva on ollut tämän syksyn aikana laajasti esillä kansainvälisillä elokuvafestivaaleilla.

Skorpionit (eng. Scorpions) kertoo pienen kambodzhalaisen Toul Prichin maalaiskylän vammaislentopallojoukkueesta, CNVLD Kampong Speu Scorpionsista, joka yrittää vaikeista harjoitteluolosuhteista ponnistaa koko maan parhaaksi lentopallojoukkueeksi. Joukkueen pelaajista suuri osa on vammautunut Vietnamin sodan seurauksena Kambodzhaan jääneisiin miljooniin maamiinoihin, joista osa lepää yhä räjähtämättöminä.

Dokumenttielokuvan keskeisenä teemana on, kuinka vakavankin takaiskun jälkeen on mahdollista uudistua ja löytää tarkoitus elämälleen. Elokuva on näyttö urheilun ja sen tuoman yhteisöllisyyden parantavasta vaikutuksesta ja voimasta.

    - Varsinkin itse kuvausvaihe Kambodzhassa oli vaikuttava kokemus, joka palautuu mieleeni useasti. Toivommekin, että pääsisimme vielä henkilökohtaisesti näyttämään valmiin elokuvan paikan päälle, pohtii ohjaaja Simo Hakalisto.


Dokumenttielokuvan maailman ensi-ilta oli lokakuun lopulla Afrikassa, Kenian kansainvälisillä elokuvajuhlilla Nairobissa, joka on yksi maanosan tunnetuimmista elokuvafestivaaleista. Sittemmin elokuvalle on varmistunut viisi muuta kansainvälistä festivaaliesitystä. Elokuva on nähty muun muassa Italiassa Naples Human Rights elokuvafestivaalin pitkien elokuvien kilpailusarjassa yhdessä vain kahdeksan muun elokuvan kanssa. Koko festivaalin kilpailusarjoihin oli valittu yhteensä vain 18 elokuvaa. Elokuva esitettiin myös erikoisnäytöksenä Bosnia Herzegovinan DukaFest-opiskelijafestivaaleilla, ainoana kokopitkänä elokuvana. Skorpionit-elokuvan Suomen ensiesitys järjestettiin suljetussa lehdistötilaisuudessa marraskuun puolivälissä yhteistyössä suomenruotsalaisen kulttuurikeskus Luckanin kanssa.

  - CNVLD:n vammaislentopalloliigaa, jossa seuraamamme joukkue pelasi, ei ole rahoitusvaikeuksien takia järjestetty elokuvan kuvausvuoden jälkeen. Yksi tavoitteistamme onkin luonnollisesti tuoda ihmisten tietoisuuteen CNVLD:n ainutlaatuista työtä, jolla oli huomattava, positiivinen vaikutus maan vammautuneeseen väestön osaan. Siinäkin mielessä on tietysti todella hienoa, että elokuvan voi nyt nähdä ympäri maailmaa, Hakalisto kertoo.






Elokuvan Suomen ensiesityksestä Luckanilta. Kuvassa järjestyksessä vasemmalta oikealle: Ella Ruohonen, Simo Hakalisto ja Sarka Prokopova. (Kuvan copyright Aethyr Aesthetics.)


Skorpionit-elokuvasta on valmistunut kaksi TAMKin opinnäytetyötä keväällä 2012, käsikirjoittamisen ja kuvallisen ilmaisun suuntautumisvaihtoehdosta Virroilta valmistuneiden Ella Ruohosen työ ”Skorpionit: dokumenttielokuvan värimäärittely” ja Simo Hakaliston ”Pienen budjetin vaikutus Skorpionit-dokumenttielokuvan kuvausvaiheeseen”.
Tähän mennessä ovat varmistuneet seuraavat festivaaliesitykset:

31.10.2012: Kenya International Film Festival / Nairobi, Kenia
13.11.2012: Naples Human Rights Film Festival / Napoli, Italia
16.11.2012: Dukafest International Student Film Festival 2012 / Banja Luka, Bosnia Herzegovina
6-8.12.2012: Madurai International Documentary and Short Film Festival / Madurai, Intia
10.12.2012: Filofest International Student Film and Video Festival / Ljubljana, Slovenia
10-16.12.2012: Manya Human Rights International Film Festival / Kampala, Uganda

Lisätietoa elokuvasta ja ajantasaisia tietoja elokuvan esityksistä saa osoitteesta www.aethyr.org
Kambodzhan kansallista vammaislentopalloliigaa järjestäneen CNVLD:n toiminnasta voi lukea lisää osoitteesta http://www.standupcambodia.net.

Tuotantotiimi:

Ohjaus & kuvaus: Simo Hakalisto
Tuotanto: Lari Keränen ja Ella Ruohonen
Leikkaus: Kalle Sipilä, Simo Hakalisto ja Rene Korpela
Dramaturgia: Kalle Sipilä
Äänisuunnittelu: Matias Kilpiö
Kenttä-äänitys: Lari Keränen
Värimäärittely: Ella Ruohonen

Tuotantoyhtiö on Aethyr Aesthetics.

lauantai 1. joulukuuta 2012

Etiopia - suomalaisten opettajaopiskelijoiden silmin


Etiopiaa voidaan pitää "ihmiskunnan kehtona", sillä varhaisimman nykyihmisen fossiilit on löydetty Etiopiasta, Omojoen lähistöltä. Näin kertoi tuttu ja turvallinen, Wikipedia. Samainen lähde kertoo myös Etiopian olevan Afrikan toiseksi runsasväkisin valtio, asukkaita siellä on yhteensä noin 85 miljoonaa. 
Etiopia sijaitsee Afrikan sarvessa, päiväntasaajan kohdalla. 

Saimme tämän hienon mahdollisuuden hieman yllättäen. Kun selvisi, että kyseiseen maahan on 10.1.2013 lähdössä yhdeksän hengen luokanopettajaksi opiskelevien opiskelijoiden ryhmä, oli tilaisuuteen pakko tarttua. Matkan tarkoituksena opettajaopiskelijoilla on suorittaa kuukauden mittainen harjoittelunsa paikallisissa etiopialaisissa kyläkouluissa Maren ja Hosainan kaupungeissa. 

Me lähdemme mukaan matkaan ja seuraamme heidän harjoitteluaan alusta loppuun asti kuvaten samalla materiaalia harjoittelun kulusta. Tarkoituksenamme on tehdä matkasta noin 50 minuuttinen dokumentti, joka paneutuu mm. siihen, miten Suomessa opitut opetusmenetelmät soveltuvat täysin vieraan maan opetuskulttuuriin, miten opetustapoja täytyy muuttaa, millaista ylipäätään on tavallinen koulunkäynti kehitysmaassa. Yritämme myös tuoda esille sitä, näkyykö näissä kouluissa ollenkaan esimerkiksi Suomesta tulleiden rahakeräysten tuotot mitenkään käytännön tasolla. 

Uskon, että monia matkaanlähtijöitä on Etiopiassa vastassa aikamoinen kulttuurishokki, mutta ainakin itse odotan innolla sitä, että pääsee oikeasti paikalliseen kylään näkemään, millaista eläminen on siellä ja miten ihmiset tulevat toimeen. Vastakohtana tästä olisi matka johonkin turistirysään, jossa tarjoilivat tervehtivät sinua suomeksi jne. 

Lisää haasteita tuovat myös tulli, joka mm. kieltää isojen videokameroiden viennin maahan, joten dokkari tullaan kuvaamaan järkkäreillä. Mielenkiintoisena yksityiskohtana on myös lakipykälä, joka kieltää Skypen käyttämisen maan sisäisen puhelinverkon alaisuudessa. Rikkoessa tätä lakia, joutuu kuulemma 15 vuodeksi vankilaan. 

Tottakai tämmöisessä projektissa tärkeässä roolissa on yhteistyökumppanit, joiden etsimiseen on mennyt rutkasti aikaa. Tavoitteena tietenkin on, ettei matka tulisi maksamaan meille mitään, vaan saisimme rahoittajan muualta. Tällä hetkellä kuviot ovat hyvällä mallilla sen suhteen, mutta saa nähdä kuinka loppujen lopuksi käy. 

Jokatapauksessa tästä on tulossa hieno yhteistyöprojekti kahden suuren tamperelaisen oppilaitoksen, Tampereen yliopiston sekä Tampereen ammattikorkeakoulun kesken. 

-Kristian Isotalo

maanantai 19. marraskuuta 2012

Sarjakuvantekijän mietteitä

Sarjakuvan tekeminen on yksinäistä puuhaa. Päivästä toiseen se vaatii omanlaista keskittymistä ja aiheiden kypsyttelyä. Sikäli jo "sarjakuvataiteilija"-nimike on hieman harhaanjohtava, kyse kun on enemmänkin käsityöläiskulttuurin johdannaisesta.

Kun menneellä viikonloppuna olin Oulun sarjakuvafestivaaleilla yhdessä käsikirjoittaja Mikko Mustasaaren kanssa esittelemässä uutta sarjakuva-albumiamme, tuntui hämmentävältä nähdä paljon ihmisiä. Yksinäisen puurtamisen vastapainona tuleekin tavata ihmisiä sekä sosiaalisia kanssakäymisiä, joten tilanteessa kannatti ottaa kaikki irti. 2,5 vuoden kokonaistyö on ohitse, on lupa seisoa työnsä takana.

Mutta nyt on aika maata taukopaikalla. Erinäiset sarjakuvaprojektit pingottavat tekijöitään joskus äärimmilleen ja normaalielämän realiteetit tapahtumineen sekä askareineen täytyy hoitaa myös kunnialla. Siksi sarjakuvapiirtäminen on ehkä kasvattanut enemmän kuin moni muu asia yhteensä: aikatauluttaminen ja deadlinejen kohtaaminen pakottavat varsinkin kuvitus- sekä mainossarjakuvatyöskentelyssä tekemään ratkaisuja - monesti jopa saman päivän sisällä. 

Vaikka koulun osuuskuntaprojektit vaativat panoksensa, pidän oman vapaa-ajan työskentelyni freelancer-kuvittajana myös tärkeänä, koska korvausta vastaan mielekkäiden asioiden tekeminen on sitä oikeanlaista käsityötä, jonka tekijöitä ja tekemistä arvostan. Lisäksi mielessä muhii ainakin viisi uutta projektia, jotka osa ovat olleet ja ovat varmasti vielä vuosia kokoamisen alla, mutta kaikki aikanaan. Myöskin opinnäytetyön toteuttaminen sarjakuva mielessä pitäen on kehitteillä.

Äskettäin julkaistusta Aave Stream Cityssä -albumista löytyy lisätietoa kustantajan sivuilta. Ilman Mustasaaren mainiota käsistä ja Lempo Kustannuksen porukkaa ei fyysistä sarjakuvaa olisi, joten suuri kiitos heille!

- Aapo Kukko, 11kuva-ryhmä, Virrat


sunnuntai 4. marraskuuta 2012

Visiotapahtuma 2012

Tapahtuma alkoi seminaariosuudesta, jossa opiskelijat saivat tietoa nopeaan tiimiytymiseen sekä innovointiin. Näitä taitoja sovellettiin seuraavat 20 tuntia, jonka tarkoituksena oli vastata yrityksen haasteeseen mahdollisimman monipuolisesti ja kattavasti.

Yhteensä 20 joukkuetta, joista 10 työskenteli Veikkauksen, ja toiset 10 Fazerin toimeksiannon parissa.

Joukkueeseemme kuuluivat Nella Kondelin, Samuli Jylhä, Juhani Lemmetyinen ja minä, Linda Andersson. Nimi "Wirtain Wompatit" kehittyi pikkuhiljaa ennen tapahtumaa, ja saimme sopivasti juuri oikeanlaista ja ehkä jopa hieman etukäteen toivottua hämmennystä aikaan tällä nimellä.

Lähtökohdat olivat Wirtain Wompateille suhteellisen uudet ja siksi vieraat. Odotukset tehtävän etenemisestä olivat korkealla ja uskallan väittää, että koko tiimi oli jokseenkin pöllähtäneessä mielentilassa kun työskentely alkoi - sekä varmasti 20 tuntia tästä myöhemmin.
20 tuntia on yllättävän lyhyt aika, kun kyseessä on näin laaja ja monitasoinen tehtävä.

Käytimme hyödyksi saamiamme innovointiohjeita ja hauskoja tehtäviä, joiden kautta ajatus lähti kuin lähtikin rullaamaan ja pääsimme kovaa vauhtia eteenpäin.
Aika ajoin tapahtui pieniä välikuolemia, ja ajatus juoksi seinään niin että kolahti. Pidimme taukoja ja puhuimme kaikesta muusta paitsi itse tehtävästä, jolloin hetken päästä mieli oli kevyt ja pystyimme taas jatkamaan työntekoa.

innovointia aamun pikkutunneilla


Käytimme innovointiin yhteensä noin 17 tuntia, kolme tuntia meni nukkumiseen. Olo oli sen mukainen, kun palautimme projektin toimeksiantajallemme Fazerille.

Illalla oli sitten voittajien julkistaminen sekä illallinen koko porukalla. Itse en ole pitkään aikaan jännittänyt mitään niin paljon kuin sillä hetkellä, kun istuimme pitkien pöytien ääressä odottaen, että kärkikolmikko julkistetaan. Ja niinhän siinä sitten kävi, että Wirtain Wompatit kutsuttiin kolmen parhaan joukossa esittelemään oma ideansa koko yleisölle.




Voittoon asti ei tällä kertaa wompateilla rahkeet riittäneet, mutta minulle itselleni tämä oli ehdottomasti henkilökohtainen itseni voittaminen. Iltajuhlassa fiilis oli mieletön. Pitkän innovoinnin seurauksena tuntui, että kaikki aistit olisivat olleet pinnassa, ja sen pienen hetken olo oli tyhjä mutta jollain erikoisella tavalla todella tasainen.

Opin mielettömän paljon itsestäni sekä tiimityöskentelystä. Jokainen wompateista teki todistetusti parhaansa ja yhteistyö oli saumatonta. Teimme hienon ja kattavan presentaation ja ennen kaikkea pidimme hauskaa.

Suosittelen Visio -tapahtumaa kaikille, jotka haluavat haastaa itsensä ja oppia uutta!

-Linda


maanantai 8. lokakuuta 2012

MediataideM: Alkutunnelmia

Lue Osuuskuntamme MediataideM:n uutta blogia:

MediataideM: Alkutunnelmia: MediataideM MediataideM:n toiminta on nyt polkaistu kunnolla vauhtiin ja hommaa riittää! Yhdeksäntoista ihmistä tulee tuottamaan...

torstai 27. syyskuuta 2012

Olympiahuumaa 25 kiloa kainalossa


Vesa Oksanen (keskellä) avustajineen. 
Avustajien nimet ovat Nathaniel Glass (kuvassa vasemmalla) ja Brian Troyer.


Lähtisitkö Lontoon Olympialaisiin? Kysymys sai kesästä 2010 pääasiallisesti Uusi päivä -ohjelman tuotannossa työskennelleen Vesa Oksasen yllättymään. Hän pyysi päivän miettimisaikaa, vaikka tiesikin jo vastaavansa myönteisesti. Akkreditointiprosessi aloitettiin samantien, jo vuotta ennen kisoja. Oksasen työnkuvaan kuuluivat muun muassa Tangomarkkinat, Ajankohtaisen Kakkosen suorat lähetykset ja Sinkkutanssit. Pääasiallisesti kesä kului urheilun parissa kameramiehenä.

-         Erityisesti Helsingin yleisurheilun EM-kisoja voi pitää opettavaisena kokemuksena, sillä tuolloin harjoittelimme jo saman työryhmän kanssa olympialaisia varten. Yhteistyön merkitys on suuri, sillä nopeatempoisissa ja suurissa olympialaisissa toteutetaan äärimmäistä ryhmätyötä, kuvailee Oksanen.

Mittakaava kasvoi vielä moninkertaiseksi siirryttäessä EM-kisoista olympialaisiin. Esimerkiksi turvatarkastukset olivat lentokenttätasoisia aina stadionin kentälle mentäessä. Kentällä työskennelleiltä vaadittiin myös kisa-asujen ja kuvaajien liivien käyttöä, jotka olivat samalla oleskelulupa alueella. Päivän työt tehtiin järjestäjien suunnittelemalla minuuttiaikataululla ja säännöt olivat kaikin puolin tiukat. Vapaata aikaa ei juuri jäänyt.

-         Lähdimme usein hotellilta kuuden tai seitsemän maissa aamulla bussikuljetuksella ja palasimme sinne yhdentoista jälkeen illalla. Aina ennen kilpailuja kävimme läpi turvatarkastukset, läpivalaisun, kirjautumiset sisään sekä tekniset kokeilut, joissa tarkistettiin jokainen laite, hän kertoo.

Oksanen työskenteli Lontoossa 13 päivää, joista kisapäiviä oli yhdeksän. Ensimmäiset neljä päivää työskentelyä harjoiteltiin. Hänen työryhmänsä vastuualueena olivat yleisurheilun heittolajit, kuula, moukari, keihäs ja kiekko. Apunaan kameramies Oksasella oli kaksi yhdysvaltalaista opiskelijaharjoittelijaa.

Työ oli hyvin fyysistä ja ajatukset pyörivät töissä koko ajan. Finaalit olivat aina hienoja tapahtumia. Urheilussa kun tunnelma nousee suoritustason mukaan. Hyvät kuvat eivät merkitse mitään, jos tulokset jäävät vaatimattomiksi. Lontoossa katsomo oli kuitenkin aina täynnä ja kannustus kovaa. Välillä jopa ohjaajan käskyt tahtoivat hukkua yleisön meteliin meluluureista huolimatta. Tunnelma tarttui helposti myös tuotantotiimin jäseniin.

-         Tehtävänäni oli saatella urheilijoita penkille suorituksen jälkeen. Heittolajien rytmi on tiivis, joten välillä jouduin juoksemaan ehtiäkseni seuraavaan suoritukseen. Minun oli tärkeä myös tunnistaa urheilijat. Monia hauskoja tarinoita jäi mieleen. Muistan miten pieneltä tunsin itseni uusiseelantilaisen kaksimetrisen kuulanaisen Valerie Adamsin rinnalla. Nopeuteni joutui puolestaan kovalle koetukselle juostessani keihään olympiavoittajan Barbara Spotakovan perässä. Hän on sentään huippu-urheilija ja minulla oli vielä 25-kiloinen kamera sylissäni. Myös kiekon voittajan Robert Hartingin paidan repiminen piti ehdottomasti ennakoida ja saada ikuistettua kuviin, Oksanen kertoo.

Feed-ohjaaja Jouko Jarva pitää ensimmäistä palaveria kuvausryhmälle Lontoon olympiastadionilla.


Virroilta hyviä muistoja


Vesa Oksanen aloitti käsikirjoittamisen ja kuvallisen ilmaisun linjalla Virroilla silloisessa Piramkissa syksyllä 2005.
-         Ensimmäiset kaksi vuotta opiskelin Virroilla. Kolmannen vuoteni olin vaihto-oppilaana yksityisessä yliopistossa Valenciassa. Sen jälkeen siirryin työharjoitteluun Tampereelle kuvaamaan SM-liigan jääkiekkopelejä, jota kautta pääsin harjoittelemaan myös Ylelle. Yleisradiossa aloitin tuntityöläisenä vuonna 2009 ja samanaikaisesti tein freelance-keikkoja muillekin asiakkaille, Oksanen muistelee.

Vaikka työpaikka olikin tiedossa, halusi Oksanen ehdottomasti viedä medianomiopintonsa loppuun.
-         Ilman tutkintotodistusta en voi hakea jatko-opintoihin ja putoan täysin tyhjän päältä, jos joutuisin kortistoon. Onneksi niin työantaja kuin koulukin tukivat valmistumistani ja saatoin pääosin etäopiskelijana tehdä opintoni loppuun. Minulle etäopiskelu sopi hyvin, sillä olin myös itse aktiivinen asian suhteen, hän kertoo.

Virtain vuosilta hänelle jäi mieleen erityisesti laaja kanavapaketti ja huikea poppoo, jonka kanssa puhallettiin lujasti yhteen hiileen yhteisten tavoitteiden saavuttamiseksi.

-         Päätimme osuuskuntavuonna, että kaikki mitä tehdään, tulee myös kanavalta ulos. Ja näin käsittääkseni tapahtuikin. Hahtumetsän tarinat -lastenohjelma jäi mieleen kehittävänä oppimiskokemuksena. Sen tekeminen antoi myös paljon viitteitä ammattituotannoissa vaadittavasta yhteistyöstä. Opimme yhdessä ratkaisemaan ongelmia ja selviämään hankalista tilanteista, hän muistelee.

Erityisesti opiskelukavereiden Antti Perälän, Juha Västin, Jarkko Jortikan ja Johanna Väkeväisen hyvä ja yhteistyökykyinen asenne on jäänyt mieleen. Koko luokka oli hyvä ryhmä. Muita työntekijöitä kunnioitettiin, joten yhteistyö sujui hyvin.

Opinnäytteen aihe löytyi töistä


Medianomin paperit Oksanen sai keväällä 2010. Opinnäytetyön aihe löytyi työhön liittyvästä projektista, joten myös kollegoilta sai hyviä vinkkejä esimerkiksi opinnäytetyön kirjallisuuden hankkimisessa.

-         Tarina kesken opintojaan työllistyvästä opiskelijasta on meidän alallamme melko tuttu. Kun hyvä ja osaava tyyppi tulee harjoitteluun, hänelle saatetaan tarjota työpaikkaa saman tien. Mahdollisuuksiin on usein tartuttava heti, ettei työtä saa joku muu. Ainakin Ylellä tuetaan valmistumisia ja tiedän lähes kaikkien saaneen tutkinnon suoritettua.

Oksanen laskeskelee Virroilta valmistuneita medianomeja työskentelevän Yleisradiossa tällä hetkellä ainakin kymmenkunta. Hänen mielestään asiaan vaikuttaa erityisesti oppilaitoksen hyvä maine.

-         Jo silloin kun uusi harjoittelija tulee taloon, seuraamme tarkasti hänen työskentelyään. Virroilta tulee aktiivisia, ahkeria ja hyväntuulisia opiskelijoita, jotka saavat lähes poikkeuksetta hyvää palautetta kaikilta niin talon sisällä kuin ulkopuolellakin, Oksanen kuvailee.