Arkista tarinaa

Tässä blogissa käsikirjoittamisen ja kuvallisen ilmaisun eri vuosikurssien opiskelijat kertovat tarinoita opiskelun arjesta Tampereen ammattikorkeakoulun Virtain toimipisteessä.
Tervetuloa blogimme lukijaksi! Lisätietoa opinnoista Virroilla

torstai 29. maaliskuuta 2012

TAMK-blogi: Semmoisia sotureita

TAMK-blogi: Semmoisia sotureita:

Kahvi tuntuu sopivasti kuumotuksena poskilla, kämmenet verhoutuvat nihkeään hikeen, ajatukset surraavat törkeää ylinopeutta: nyt on alkamassa hyvä keskustelu. Piti tehdä ihan muita juttuja, kouluhommia niin kuin useimmiten mutta kun me ihmiset olemme maailman parhaita filosofeja aina juuri silloin, kun sitä ei odota eikä sille olisi aikaa.

Istun siis olohuoneessani, en yksin vaan kahden koulukaverin kanssa, ja meidän suunnitelmanamme oli tehdä näitä ihan muita juttuja. Koko keskustelun siemen sai alkunsa, kun joku keksi ääneen miettiä, miten vaikea media-alan ihmisille on muotoilla titteleitä esimerkiksi tv-esiintymistä varten nimipalkkiin kuvan alalaitaan. Sitten keskustelu irrotti meidät alkuperäisestä kontekstista ja maadoitti pohtimaan, mitä kulttuurialan ihmiset oikeasti ovat, mitä meistä kulttuurialan opiskelijoista oikein on tulossa? 

Haastavaa. Ehkä, ainakin jos haluaa vääntää kaiken rautalangasta, ja mehän haluamme. Koska mehän emme halua työskennellä vain erilaisissa projekteissa vaan kunnianhimoisena tavoitteena on myös toimia yhteiskunnallisena keskustelun herättäjänä. Mikä se sellainen ihminen sitten on: mediapersoona, mediavaikuttaja? Me kaikki kolme keskustelijaa tulimme siihen tulokseen, ettemme koskaan haluaisi joutua luokitelluiksi tuollaisiin kategorioihin. Mehän olemme jotenkin, enemmän ammattilaisia alallamme kuin nuo nimikkeet antavat ymmärtää.

Tarvitseeko koko media-ala edes ammattitaitoisia toimijoita; järkevät ihmiset voisivat työllistyä alalle, joka oikeasti saa muutosta aikaan ja on elämälle tärkeää. Kuka tahansahan osaa käsikirjoittaa elokuvan, ottaa valokuvia, tehdä ilmaisilla kotisivupohjilla itselleen nettisivut. Kulttuuri ei pelasta ihmishenkiä, ylläpidä hyvinvointiyhteiskuntaa tai rakenna ihmisille koteja.
Joskushan keskustelut päättyvät ahaa-elämykseen, mullistukseen joka jää mylläämään aivosolujen väleihin. Tämä keskustelu oli juuri sellainen. Lääkärin työ on kutsumusammatti, pappikin on, opettajakin vielä ehkä, ja me totesimme, että myös media-alalla työskentely on kutsumusammatti – ainakin meille. Eikä vain koska haluamme oman naamamme joka paikkaan vaan koska me haluamme olla kolme muskettisoturia, jotka luovat ammattitaidollaan ihmisille paikan, jossa käydä hyviä keskusteluita ja karata pakoon maailmaa. Niin, ehkä me tulemme olemaan sellaisia hölmöjä sotureita ja se pitäisi pistää titteliksi siihen nimipalkkiin.   
Pauliina Karjalainen / Kuva11
Käsikirjoittaminen ja kuvallinen ilmaisu
TAMK Virrat

tiistai 27. maaliskuuta 2012

Työnhakijan ylitettäviä esteitä ja haasteita


 Opintojen edetessä, jokaiselle opiskelijalle tulee vastaan ennemmin tai myöhemmin työnhakuprosessi
 – joko kevyttä ilta- tai viikonlopputyötä opiskelujen aikana, lomaksi keikkahommaa kotikaupungista tai sitten työharjoittelupaikkojen etsintää. Hakuprosessi on pitkä ja vaivalloinen, mutta sen kaiken vaivan arvoista. Sitä voisi verrata hyvinkin yhteishakujen paperityöhön; on paljon muistettavaa, liitteiden lisäilyä ja ehdottomasti huolellista ja pikkutarkkaa kirjoittamista. Siihen kannattaa varata aina aikaa erikseen. 

Perinteisen työhakemuksen täyttäminen, ja CV:n laatiminen on usein joillekin turhauttava kokemus. Kun on lähettänyt useampia hakemuksia eri yrityksille, on vaikea pysyä enää perässä mihin kaikkialle on jo tehnyt hakemuksen. Työnantajat eivät katso hyvällä, jos lähettää kahdesti samaan paikkaan työhakemuksen – kesätöiden kohdalla molemmat hakemukset usein hylätään prosessin alkuvaiheessa. 

Pikkutarkan työnhausta tekee sen, että pitää katsoa tarkkaan mihin vastaa mitäkin. Jos ei keskity siihen mitä kirjoittaa, unohtaa usein lisätä oleellisia asioita hakemukseen, kuten tämänhetkisen opiskelupaikan, edellisen työnantajan tai omat yhteystietonsa. 

Kauppaketjujen yleispätevät, netissä täytettävät hakulomakkeet helpottavat usein monivaiheisuudellaan hakemuksen täyttöä ja lähettämistä, mutta niitä onkin puolessa tapauksissa lähes mahdotonta korjata myöhemmin, jos huomaa tehneensä virheitä täyttäessään hakemusta. Kannattaa siis aina varmistaa kahdesti, onko laittanut oikean puhelinnumeron, osoitteen ja sukupuolen työhakemukseen, vaikka laittaisi liitteisiin CV:n jossa kyseiset asiat olisivat oikein merkitty. Voihan se ystävien kesken olla huvittavaa merkitä itsensä vastakkaisen sukupuolen edustajaksi työhakemukseen, mutta useimmiten työnantajilla ei ole sitä samaa huumorintajua. 

Postitse lähetettävissä hakemuksissa työnhakija on lähes aina postin armoilla – jos hakemuksen postileimassa on väärä päivämäärä, hakemus heitetään usein roskiin, vaikka hakijalla olisi pätevyys työhön. Työnantajalla on kuitenkin oikeus vaatia työnhakijalta täsmällisyyttä tällaisissa asioissa.

Yleisen työkokemuksen – perinteisen kassatyön ja siivoamisen – lisäksi voi olla vaikeaa löytää monipuolista ja vastuullista työtä. Yleensä isommat firmat tarjoavat kesätyöpaikkoja tiettyjen alojen opiskelijoille, mutta hakijoiden suhde työpaikkojen määrään voi olla epätoivoisen näköistä ensimmäistä kertaa työtä hakevalle. 

Työharjoittelupaikkojen hakeminen kulttuurialan opiskelijalle voi olla haasteellinen homma ilman suhteita, kykyä etsiä pienempiä yrityksiä tai valmiutta lähteä koti- tai opiskelukaupungista kauemmaksi maailmalle. Opiskelijalla voi olla myös korkeat odotukset itsestään, mikä voi aiheuttaa pettymyksiä hakiessa töitä suuremman luokan firmasta. Tällaisina hetkinä kannattaa vain pitää pää pystyssä, ja lähettää uusia hakemuksia muihin yrityksiin tai kauppaketjuihin. 

Työ on aina työtä – jos ei ole valmis lähtemään siivoamaan yrityksien vessoja, voi huomata piankin ettei työtä löydy niin helposti. Asenne usein ratkaisee monia työpaikan saanteja, jonka voi ja pitääkin ottaa esille hakemusta täyttäessä. Persoonallinen ja hyvin täytetty hakemus tuo mahdollisuuden työhaastatteluihin, joissa paras ase on sosiaalisuuden lisäksi hymy. Onnea työnhakuun kaikille sitä tarvitseville, asenne korvaa puuttuvan taidon.

Katariina Ihalainen
Kuva11

torstai 22. maaliskuuta 2012

Silloin elettiin: Ihmisten edessä

Ohjatessani lyhytelokuvaprojektia huomasin miten suuri vaikutus omalla mielialalla on työryhmään sekä näyttelijöihin. Omalla toimeliaisuudella ja asenteella on paljon merkitystä, kun ihmiset saapuvat vieraaseen paikkaan ja uuteen tilanteeseen. Tauoilla oli syytä kiinnittää huomiota myös rennompaan jutusteluun ja aikataulun selventämiseen. Kannattaa asettaa itsensä toisen asemaan eli miltä itsestä tuntuisi tulla vieraaseen tilanteeseen vieraiden ihmisten keskelle.

Näyttelijän on tärkeä pystyä rentoutumaan ja heittäytymään rooliinsa. Ohjaajan, kuten myös tuottajan, on saateltava ihmiset tervetulleiksi sekä pidettävä asiat yksinkertaisina ja selkeinä. Aina se ei ole helppoa, kun 12 ihmistä puhuu yhtä aikaa ja touhuaa omaa tehtäväänsä.

Kyky lähestyä ihmistä ja oikea välittäminen näkyy eikä sitä voi peitellä. Tärkeimpiä ohjaajan työkaluja ovat keskustelutaito ja hyvä käytös. Kuvausten jälkeen näyttelijöille pitää jäädä positiivinen mieli ja kokemus työryhmästä. Näyttelijä jolla on hyvä kokemus tulee mielellään myös uudelleen.

Ohjaajan tärkein tehtävä on toimia ihmisten edessä, koska hän toimii ihmisten kautta ja elokuva syntyy monen taitavan ihmisen yhteistyöstä.

MediataideM esitteli toimintaansa


Yhteistyötä eri oppilaitosten välillä on viritelty Virroilla kuluneen vuoden aikana. Tällä viikolla Virtain lukion, Merikanto-opiston, Pirkanmaan ammattiopiston ja Tampereen ammattikorkeakoulun henkilökunta tapasi toisensa ja tutustui TAMKin ja Pirkon kampuksen tiloihin ja opiskeluun.




Kristian Isotalo MediataideM-osuuskunnasta kertoi käsikirjoituspuolen opiskelusta ja MediataideM-osuuskuntatoiminnasta Virtain lukion apulaisrehtorille Teemu Kontoniemelle. Oikealla TAMKin opettaja Antti Perälä. Vieraille esiteltiin myös VäriTv:n tämän vuoden ohjelmapakettia.

Kuva: Ida-Maria Matinlauri.

maanantai 19. maaliskuuta 2012

TAMK-blogi: Vielä keskeneräinen

TAMK-blogi: Vielä keskeneräinen: Istun tyhjän päätteen edessä ja katselen valkoista ruutua, jossa ei ole kirjaimen kirjainta. Ei ole kyse siitä etten tietäisi miten tai mitä kirjoittaisin. On kyse siitä, että pääni sisällä on tuhansia ajatuksia, jotka harhailevat keskenään. Haluaisin kirjoittaa ja purkaa ajatukseni  näyttöpäätteelle, mutta jokin sisälläni sensuroi. En pysty kirjoittamaan tästä, onko tämä liian arka aihe, miltä vaikutan kun kirjoitan näin. Olenko naiivi, lapsellinen tai tyhmä? Luovuuteni on lukossa itsesensuurin vuoksi.
Luen tällä hetkellä parasta romaania pitkään aikaan. Romaani on Maria Peuran Antaumuksella keskeneräinen (2012). Kirja pureutuu juuri siihen, minkä kanssa niin moni kirjoittaja ja luovan alan työläinen kamppailee. Olen itse itseni pahin vihollinen. Kun jokin mitä teen tulee suoraa sisältäni ja oma kädenjälkeni näkyy työssäni, on aina pelko tulla arvostelluksi. Kritiikki sattuu, mutta kasvattaa. 
On helpottavaa kuinka palkittu kirjailija on päästänyt lukijan omaan työhuoneeseensa taistelemaan  romaaninsa valmistumisesta ja luovuuden lukoista. Me näemme kirjailijoiden, ohjaajien ja näyttelijöiden hymyn ja ilmeet palkintogaaloissa ja lehdissä, mutta emme sitä kun he murskaavan arvostelun jälkeen lyövät hanskat tiskiin, tuijottavat seinää tai huutavat puolisolleen. Se on kuitenkin totuus ja hinta, joka  luovalla alalla joudutaan maksamaan. 
Maria Peura antaa hyviä vinkkejä ja totuuksia kirjoittamisen työstä ja ainakin itse pystyn ammentamaan niistä itselleni. On vapauttavaa lukea kuinka vahva kirjailija, joka on kirjoittanut upeita romaaneja kuten On rakkautes ääretön (2001), näyttää heikkoutensa ja sisäisen kuohuntansa. Matka pienen kylän tytöstä kirjailijaksi ei ole yksinkertainen ja helppo. Kirjaa lukiessani saan itseeni aivan uutta pontta ja uskoa. Hyväksyn vihdoin, että on olen matkalla alalle, jossa tekemiseni ovat näkyviä ja ihmisillä on niistä mielipiteitä. Jos en pysty avaamaan itsesensuurini lukkoja, ei kaikki mitä haluan sanoa tai tehdä pääse koskaan valloilleen.
Meri-Tuuli Varis/ Kuva11
Käsikirjoittaminen ja kuvallinen ilmaisu
TAMK Virrat

torstai 15. maaliskuuta 2012

TAMK-blogi: Perfektionismin ja projektien rankka avioliitto

TAMK-blogi: Perfektionismin ja projektien rankka avioliitto:
Kuvaukset ovat jo porteilla. Sen huomaa kalenterista ja sen huomaa alati kasvavasta painosta otsalohkon tienoilla. Muistettava tieto kasvaa joka palaverissa ja joka harjoituskerralla, kunnes aivot tuntuvat paisuneen kolmanneksella. Kaikki dokumentit on opeteltu ulkoa jo viikkoja sitten, mutta silti luen ne taas kerran. Kuinkahan paljon yhteen ihmiseen mahtuu ”to do” –listoja? 
Joitakin kertoja vuodessa huomaa vain sen tunteen, kun projektin deadline saapuu ja kaikki muu muuttuu toisarvoiseksi. Kun muuttolaatikot makaavat viikkoja nurkassa ja unohdan valmisruoan jo sammuneeseen uuniin. Kertaan kaiken muistettavan, mutta mietin unohdinko muistaa jonkin yksityiskohdan?
Vain paras kelpaa minulle ja siksi huomaan taas harjoittelevani, tai jos en harjoittele, ajattelen harjoittelemista.
Ei-perfektionistina projektien voittaminen lienee helpompaa. Mutta kaikki harjoitteluni on itse asiassa vasta suunnitelma B. Asiat voivat sujua jopa paremmin rentona ja improten. Mieluusti niin tekisinkin. Mutta jos kaikki meneekin pieleen, niin harjoiteltuani niin paljon kuin vain pystyin, voin sanoa, etten olisi inhimillisesti pystynyt parempaan. Silloin minun ei tarvitse jossitella seuraavia viikkoja, vaan voin tuntea kuinka ihanasti taakka takaraivon perukoilla kutistuu kuin vanha ilmapallo. 
Pian tulee piste, jolloin harjoittelu muuttuu turhaksi: seitsemäs tunti kirjastossa, jolloin huomaa vauhdin hidastuneen sivun puolikkaaksi per tunti tai kun nukkuminen on ainoa vaihtoehto. 
Silloin itse tilanne on vain harjoittelun jatke. 
Muinaiset roomalaiset harjoittelivat varusteilla, jotka olivat paljon painavampia kuin aidot. Silloin sotiminen tuntui helpotukselta.
Joel Lehtonen/ Kuva11
Käsikirjoittaminen ja kuvallinen ilmaisu
TAMK Virrat

keskiviikko 14. maaliskuuta 2012

Yhteishaku on käynnissä

Yhteishaku ammattikorkeakouluihin on parhaillaan käynnissä.

Seuraavaksi näet tarkat hakuohjeet kouluumme. Kevään 2012 hakuaika on 5.3.-3.4.2012.
  1. Tee etukäteisnäyttö jonka saat ladattua täältä
  2. Seuraavaksi mene osoitteeseen www.amkhaku.fi ja valitse painike "AMK-tutkinto nuorten koulutus"
  3. Valitse "amk nettihaku" -linkki. Lue ohjeet ja täytä hakulomake. Lopuksi tulosta lomake paperille.
  4. Toimita etukäteisnäyttö ja hakulomake Virroille 3.4. klo 16.15 mennessä osoitteeseen TAMK Virrat Sipiläntie 1 34800 VIRRAT
  5. Hakijat kutsutaan valintakokeeseen pelkän etukäteisnäytön perusteella, joka arvioidaan asteikolla hyväksytty / hylätty. Valintakokeeseen kutsutaan kirjeellä. Valintakoepäiväsi on joko 4.6. tai 5.6. 
Lisätietoja linjastamme