Sarjakuvantekijän mietteitä

Sarjakuvan tekeminen on yksinäistä puuhaa. Päivästä toiseen se vaatii omanlaista keskittymistä ja aiheiden kypsyttelyä. Sikäli jo "sarjakuvataiteilija"-nimike on hieman harhaanjohtava, kyse kun on enemmänkin käsityöläiskulttuurin johdannaisesta.

Kun menneellä viikonloppuna olin Oulun sarjakuvafestivaaleilla yhdessä käsikirjoittaja Mikko Mustasaaren kanssa esittelemässä uutta sarjakuva-albumiamme, tuntui hämmentävältä nähdä paljon ihmisiä. Yksinäisen puurtamisen vastapainona tuleekin tavata ihmisiä sekä sosiaalisia kanssakäymisiä, joten tilanteessa kannatti ottaa kaikki irti. 2,5 vuoden kokonaistyö on ohitse, on lupa seisoa työnsä takana.

Mutta nyt on aika maata taukopaikalla. Erinäiset sarjakuvaprojektit pingottavat tekijöitään joskus äärimmilleen ja normaalielämän realiteetit tapahtumineen sekä askareineen täytyy hoitaa myös kunnialla. Siksi sarjakuvapiirtäminen on ehkä kasvattanut enemmän kuin moni muu asia yhteensä: aikatauluttaminen ja deadlinejen kohtaaminen pakottavat varsinkin kuvitus- sekä mainossarjakuvatyöskentelyssä tekemään ratkaisuja - monesti jopa saman päivän sisällä. 

Vaikka koulun osuuskuntaprojektit vaativat panoksensa, pidän oman vapaa-ajan työskentelyni freelancer-kuvittajana myös tärkeänä, koska korvausta vastaan mielekkäiden asioiden tekeminen on sitä oikeanlaista käsityötä, jonka tekijöitä ja tekemistä arvostan. Lisäksi mielessä muhii ainakin viisi uutta projektia, jotka osa ovat olleet ja ovat varmasti vielä vuosia kokoamisen alla, mutta kaikki aikanaan. Myöskin opinnäytetyön toteuttaminen sarjakuva mielessä pitäen on kehitteillä.

Äskettäin julkaistusta Aave Stream Cityssä -albumista löytyy lisätietoa kustantajan sivuilta. Ilman Mustasaaren mainiota käsistä ja Lempo Kustannuksen porukkaa ei fyysistä sarjakuvaa olisi, joten suuri kiitos heille!

http://lempokustannus.wordpress.com/

- Aapo Kukko, 11kuva-ryhmä, Virrat

Visiotapahtuma 2012

Tapahtuma alkoi seminaariosuudesta, jossa opiskelijat saivat tietoa nopeaan tiimiytymiseen sekä innovointiin. Näitä taitoja sovellettiin seuraavat 20 tuntia, jonka tarkoituksena oli vastata yrityksen haasteeseen mahdollisimman monipuolisesti ja kattavasti.

Yhteensä 20 joukkuetta, joista 10 työskenteli Veikkauksen, ja toiset 10 Fazerin toimeksiannon parissa.

Joukkueeseemme kuuluivat Nella Kondelin, Samuli Jylhä, Juhani Lemmetyinen ja minä, Linda Andersson. Nimi "Wirtain Wompatit" kehittyi pikkuhiljaa ennen tapahtumaa, ja saimme sopivasti juuri oikeanlaista ja ehkä jopa hieman etukäteen toivottua hämmennystä aikaan tällä nimellä.

Lähtökohdat olivat Wirtain Wompateille suhteellisen uudet ja siksi vieraat. Odotukset tehtävän etenemisestä olivat korkealla ja uskallan väittää, että koko tiimi oli jokseenkin pöllähtäneessä mielentilassa kun työskentely alkoi - sekä varmasti 20 tuntia tästä myöhemmin.
20 tuntia on yllättävän lyhyt aika, kun kyseessä on näin laaja ja monitasoinen tehtävä.

Käytimme hyödyksi saamiamme innovointiohjeita ja hauskoja tehtäviä, joiden kautta ajatus lähti kuin lähtikin rullaamaan ja pääsimme kovaa vauhtia eteenpäin.
Aika ajoin tapahtui pieniä välikuolemia, ja ajatus juoksi seinään niin että kolahti. Pidimme taukoja ja puhuimme kaikesta muusta paitsi itse tehtävästä, jolloin hetken päästä mieli oli kevyt ja pystyimme taas jatkamaan työntekoa.

innovointia aamun pikkutunneilla

Käytimme innovointiin yhteensä noin 17 tuntia, kolme tuntia meni nukkumiseen. Olo oli sen mukainen, kun palautimme projektin toimeksiantajallemme Fazerille.

Illalla oli sitten voittajien julkistaminen sekä illallinen koko porukalla. Itse en ole pitkään aikaan jännittänyt mitään niin paljon kuin sillä hetkellä, kun istuimme pitkien pöytien ääressä odottaen, että kärkikolmikko julkistetaan. Ja niinhän siinä sitten kävi, että Wirtain Wompatit kutsuttiin kolmen parhaan joukossa esittelemään oma ideansa koko yleisölle.

Voittoon asti ei tällä kertaa wompateilla rahkeet riittäneet, mutta minulle itselleni tämä oli ehdottomasti henkilökohtainen itseni voittaminen. Iltajuhlassa fiilis oli mieletön. Pitkän innovoinnin seurauksena tuntui, että kaikki aistit olisivat olleet pinnassa, ja sen pienen hetken olo oli tyhjä mutta jollain erikoisella tavalla todella tasainen.

Opin mielettömän paljon itsestäni sekä tiimityöskentelystä. Jokainen wompateista teki todistetusti parhaansa ja yhteistyö oli saumatonta. Teimme hienon ja kattavan presentaation ja ennen kaikkea pidimme hauskaa.

Suosittelen Visio -tapahtumaa kaikille, jotka haluavat haastaa itsensä ja oppia uutta!

-Linda