Entisten virtolaisopiskelijoiden projekti saa ensi-iltansa: Anselmi kasvoi ruutupaperilta elokuvaksi

”Vuosi 1973, Etelä-Pohjanmaa. Hartaasti odotettu lapsi saa kasteessa nimen Anselmi. Äiti katoaa lumipyryyn kastepäivän iltana. Häntä ei ikinä löydetä.” Tästä asetelmasta lähdetään liikkeelle tällä viikolla ensi-iltansa saavassa elokuvassa Anselmi, nuori ihmissusi.

Idea juontaa juurensa niinkin kaukaa kuin vuodelta 1994. Tuolloin alavutelainen Sami Palolammi kaitafilmasi kavereidensa kanssa splatter-elokuvia ja ruutupaperille päätyi tuolloin myös käsikirjoitus otsikolla Anselmi, nuori ihmissusi. Tuota elokuvaa ei koskaan kuvattu, mutta idea ja erityisesti nimi jäivät kytemään nuoren elokuvaharrastajan mieleen.

Aikaa ehti kulua peräti 15 vuotta. Tuolla välillä toinen nuori pohjalainen elokuvaharrastaja Mikko Soukkala opiskeli Virroilla silloisessa Pirkanmaan ammattikorkeakoulussa Rich median suuntautumisvaihtoehdon opinnot ja juhlittiin hänen päättötyöelokuvansa karonkkaa. Siellä Sami kertoi Anselmista Soukkalalle ja tämän opiskelukaverille ja yhtiökumppanille Matti Pekkaselle. Näin ihmissusi heräsi uudelleen eloon.

-          - Nimi oli hauskin ja typerin, mitä olimme ikinä kuulleet. Meidän luonteenlaadustamme kertoo jotain se, että halusimme ehdottomasti tehdä siitä elokuvan, Soukkala muistelee.

Alkuperäisestä ideasta jäljelle jäi lopulta vain nimi. Bottomland Productions työsti elokuvaa viiden vuoden ajan. Ensi-illan kynnyksellä tuotantoryhmän odotukset ovat korkealla.

-          - Korviimme kantautunut palaute on ollut positiivista. katsojat ovat löytäneet elokuvasta paljon tasoja. Jonkun mielestä se kertoo traumojen siirtämisestä uudelle sukupolvelle. Ihmiset ovat myös nähneet elokuvan erilaisuutta ja ennakkoluuloja käsittelevänä, Soukkala kuvailee.

Elokuvan synopsis ei paljasta juonikuvioista kovinkaan paljon. Sen pohjalta tiedämme vain, että”15 vuotta myöhemmin Anselmi havahtuu kehossaan tapahtuviin hallitsemattomiin muutoksiin ja alkaa selvittää niiden syytä. Tämä johtaa hänet kadonneen äitinsä jäljille. 15 vuoden vaikeneminen alkaa murtua ja salaisuudet alkavat paljastua. Anselmin on selvitettävä äitinsä kohtalo saadakseen selville mikä hänestä on tulossa.”

Virrat ei lähde miehestä

Anselmi, nuori ihmissusi on kuvattu osittain Virroilla ja Etelä-Pohjanmaalla. Muun muassa kirkkokohtaukset, joissa Pauli Hanhiniemi näyttelee kirkkoherraa, on kuvattu Killinkosken kirkossa. Kuvauspaikkojen valinta ei välttämättä ole sattumaa, sillä tuotantoryhmän yhteydet Virroille ovat vahvat. Peräti kahdeksan elokuvan tekijöistä on opiskellut Virroilla Pirkanmaan/ Tampereen ammattikorkeakoulussa kuva- tai musiikkipuolella.

. 

"Äiti pojastaan pappia toivoi". Kirkkoherran roolissa nähdään Pauli Hanhiniemi.

Soukkala muistelee lämmöllä opiskeluvuosiaan Virroilla. Vuosien mittaan kaikki opiskelumuistot ovat hiljalleen muuttuneet mukaviksi. Ikävät asiat ovat unohtuneet. 

- Olin opiskeluaikoina usein tuottajan tai tuotantopäällikön tehtävissä. Teimme paljon musavideoita ja lyhytelokuvia. En vielä Virroilla opiskellessani tiennyt, miten suuntaudun media-alalla, vaan tein asioita punk-meiningillä. Mies voi lähteä Virroilta, mutta Virrat ei koskaan lähde miehestä, Soukkala muistelee.

- Päällimmäisenä mielessä Virtain vuosilta ovat muut ihmiset ja yleinen ilmapiiri. Nämä kaksi asiaa liittyvät väkevästi toisiinsa. Oltiin kavereita, tehtiin asioita, oltiin aktiivisia. Virrat antoi mahdollisuuden toteuttaa itseään. Myös vapaa-ajalla tehtiin videoita ja elokuvia, opittiin olemaan toistemme kanssa ja tulemaan toimeen. Sitä se media-ala on: yhdessä tekemistä ja henkilökemiaa, Soukkala toteaa.

Entiset opiskelijakaverit ovat työstäneet yrityksensä Bottomland Productionsin riveissä niin televisio-ohjelmia, mainoksia, yrityselokuvia, dokumentteja kuin elokuvia ihmissusistakin. Tulevaisuudessa tavoitteena on keskittyä enemmän omiin tuotantoihin ja elokuvalliseen kerrontaan. Tällä hetkellä Soukkala ja Pekkanen ovat yhteistuottajina pitkässä elokuvassa Bunny the killer thing. Lisäksi he valmistelevat paria omaa televisiosarjaideaa kanaville. Anselmin kanssa on tavoitteena matkata kaikille mahdollisille elokuvafestareille ympäri maailmaa.

Nykyisiä opiskelijoita Soukkala kannustaa seuraavalla viestillä:

- Ottakaa koulusta ja opettajista kaikki irti! Tehkää ja kokekaa! Kyseenalaistakaa! Harjoitelkaa sosiaalisia taitoja! Ei kannata lannistua mistään, paras tapa oppia on tehdä se kantapään kautta.

 Virroilla ovat opiskelleet seuraavat Anselmissa mukana olleet henkilöt: Mikko Soukkala, Tuottaja (RichMedia 03), Matti Pekkanen, Ohjaaja, Kuvaaja (Video 01), Lassi Rantanen, Äänisuunnittelu (Musa 02), Tapani Siirtola, säveltäjä (Musa 02), Sami Alho, näyttelijä, apulaistuottaja (Musa 03), Joonas Naskali, ääniefektimiäs (Musa 02), Mikko ” Hirvi” Luontama, äänitarkkailija (Musa 04) sekä Miika Huikuri, Tuotantoassistentti, dokumentointi (Käsikirjoitus ja kuvallinen ilmaisu 2009).

Teksti: Heli Antila
Kuvat: Bottomland Productions. 

Flow - Virrassa mukana piipahti Virtain Urheiluliikkeessä

Talvi on ohi ja maa vihertää sekä purot solisevat. Neljännessä jaksossa päätimme lähteä tutustumaan Anssi Luodekseen joka luotsaa Virtain keskustassa sijaitsevaa urheiluliikettä.

Kattavasta valikoimasta löysimme uutuuksia kevään liikuntaharrastuksia silmällä pitäen. Tekstiilejä ja kenkiä löytyi moneen makuun sekä saimme Anssilta ammattitaitoista opastusta juoksuharrastuksen aloittamista varten. Nyt kun tiet ovat sulaneet niin kukapa ei haluaisi lähteä kuluttamaan lenkkareita lenkkipoluille? 

Siispä tule mukaamme vappuaattona 30.4 klo 18.00 alkaen kanavalla 255!  

Flow - virrassa mukana siirtyy sisäurheilun pariin

Kaikille jotain! 

Naisvoimistelijoita toimii omina yrityksinä ympäri Suomen suloista maata, niin myös meillä Virroilla!

Tällä kertaa Flow - virrassa mukana pääsee haastattelemaan Virtain naisvoimistelijoiden puheenjohtajaa Pirta Isohirvelää, jonka johdatuksella pääsemme sisälle kattavaan ohjelmatarjontaan.

Ohjelmia löytyy aloittelijoista pitkäaikaisiin harrastajiin ja vauvasta vaariin.

15 ammattitaitoisen ohjaajan voimin jokainen löytää oman tiensä terveyteen ja kuntoiluun.

Haastattelijamme kävi itse kokeilemassa millaista on circuit ja body pump, lähde sinäkin mukaan!

Flow - Virrassa mukana luistelee tiistaina jääkiekkokaukaloon

Toisessa jaksossamme vierailemme Virtain Kiekkokarhujen kotikaukalossa. Jäähalli sijaitsee Virtain keskustassa, Pukkivuoren hiihtokeskuksen juuressa. Lähdemmekin seuraamaan kiekkokoulun harjoituksia ja haastattelemme valmentajaa, jääkiekkojuniorin äitiä ja itse harrastajaa.

Jaksossa keskustellaan muun muassa siitä mikä jääkiekossa viehättää ikäpolvesta toiseen, mutta myös siitä millaiset ovat tällaisen harrastuksen kustannukset.

Muistakaa siis kääntää tiistaina 16.4.2013 kanavalle 255 niin pääsette mukaan kaukalon hurmokseen ja ehkäpä tapaatte jopa tulevaisuuden kiekkolupauksia!

Flow - virrassa mukana aloittaa lumisilla tunnelmilla Pukkivuoressa

Ensimmäisessä Flow- Virrassa mukana – jaksossa vierailemme Pukkivuoren laskettelukeskuksessa. Pukkivuori sijaitsee aivan Virtain keskustassa. Pienestä koostaan huolimatta rinne sisältää monia aktiviteettimahdollisuuksia. Turvallinen ja lapsirakas ympäristö tarjoaa kaikille mieluisan urheilupäivän.

Pukkivuorella on aloitettu uusi entisten nuorten laskettelukoulu. Kurssille saavat osallistua kaikki yli 30-vuotiaat. Nähtäväksi jää, mitä kurssin oppilaat ajattelevat uutuudesta.

Ohjelmassa nähdään mitä kaikkea laskettelukoulussa tapahtuu. Lisäksi lasketteluopettaja Timo Wenell kertoo, mitä hänen työhönsä

sisältyy ja antaa vinkkejä laskettelun aloitukseen.

Kääntäkää tiistaina 9.4 kanavalle 255 ja näette miten entisillä nuorilla menee rinteessä.

Etiopia - suomalaisten opettajaopiskelijoiden silmin

Etiopiaa voidaan pitää "ihmiskunnan kehtona", sillä varhaisimman nykyihmisen fossiilit on löydetty Etiopiasta, Omojoen lähistöltä. Näin kertoi tuttu ja turvallinen, Wikipedia. Samainen lähde kertoo myös Etiopian olevan Afrikan toiseksi runsasväkisin valtio, asukkaita siellä on yhteensä noin 85 miljoonaa. 

Etiopia sijaitsee Afrikan sarvessa, päiväntasaajan kohdalla. 

Saimme tämän hienon mahdollisuuden hieman yllättäen. Kun selvisi, että kyseiseen maahan on 10.1.2013 lähdössä yhdeksän hengen luokanopettajaksi opiskelevien opiskelijoiden ryhmä, oli tilaisuuteen pakko tarttua. Matkan tarkoituksena opettajaopiskelijoilla on suorittaa kuukauden mittainen harjoittelunsa paikallisissa etiopialaisissa kyläkouluissa Maren ja Hosainan kaupungeissa. 

Me lähdemme mukaan matkaan ja seuraamme heidän harjoitteluaan alusta loppuun asti kuvaten samalla materiaalia harjoittelun kulusta. Tarkoituksenamme on tehdä matkasta noin 50 minuuttinen dokumentti, joka paneutuu mm. siihen, miten Suomessa opitut opetusmenetelmät soveltuvat täysin vieraan maan opetuskulttuuriin, miten opetustapoja täytyy muuttaa, millaista ylipäätään on tavallinen koulunkäynti kehitysmaassa. Yritämme myös tuoda esille sitä, näkyykö näissä kouluissa ollenkaan esimerkiksi Suomesta tulleiden rahakeräysten tuotot mitenkään käytännön tasolla. 

Uskon, että monia matkaanlähtijöitä on Etiopiassa vastassa aikamoinen kulttuurishokki, mutta ainakin itse odotan innolla sitä, että pääsee oikeasti paikalliseen kylään näkemään, millaista eläminen on siellä ja miten ihmiset tulevat toimeen. Vastakohtana tästä olisi matka johonkin turistirysään, jossa tarjoilivat tervehtivät sinua suomeksi jne. 

Lisää haasteita tuovat myös tulli, joka mm. kieltää isojen videokameroiden viennin maahan, joten dokkari tullaan kuvaamaan järkkäreillä. Mielenkiintoisena yksityiskohtana on myös lakipykälä, joka kieltää Skypen käyttämisen maan sisäisen puhelinverkon alaisuudessa. Rikkoessa tätä lakia, joutuu kuulemma 15 vuodeksi vankilaan. 

Tottakai tämmöisessä projektissa tärkeässä roolissa on yhteistyökumppanit, joiden etsimiseen on mennyt rutkasti aikaa. Tavoitteena tietenkin on, ettei matka tulisi maksamaan meille mitään, vaan saisimme rahoittajan muualta. Tällä hetkellä kuviot ovat hyvällä mallilla sen suhteen, mutta saa nähdä kuinka loppujen lopuksi käy. 

Jokatapauksessa tästä on tulossa hieno yhteistyöprojekti kahden suuren tamperelaisen oppilaitoksen, Tampereen yliopiston sekä Tampereen ammattikorkeakoulun kesken. 

-Kristian Isotalo

Rakkaudesta retusointiin

Olin lähdössä illalla ystävieni kanssa ulos, kun peilin edessä meikatessani rajaukset menivät pieleen. Aloin kaihoisasti ajatella Photoshoppia. Juttelin, kuinka vähän käyttäisin liquifyä tuonne ja tänne, sekä vaalentaisin hampaita, tekisin mainosihon ja irtoripset olisivat vain muutaman klikkauksen päässä. Kuinka paljon helpompaa se olisi. Ystäväni eivät oikein ymmärtäneet näkemystäni, heistä kun on hauskempaa meikata kuulemma aivan oikeasti. Silti klubilla jatkoin vielä sinnikkäästi ihmisten muokkaamista.

Netissä leviää kuvia, joissa malleista on tehty yliluonnollisen laihoja eikä ihosta voi löytää yhden ainoatakaan huokosia. Parhaita ovat ennen ja jälkeen kuvat, joista voi vertailla kuinka vyötärö on kaventunut ja hiukset tuuhentuneet, kuin ihmeen kaupalla. Mainoksissa malleilta välillä puuttuu toinen käsi tai joissain heille on unohdettu kokonaan laittaa kasvot paikoilleen. Madonnakin näyttää ilman kuvankäsittelyä lähinnä kauhuelokuvan hirviöltä, enkä edes ala puhua miesten alusvaatemainoksista.

Työpaikaltani löytyy yli 700 sivuinen opus, joka kertoo pelkästään hääkuvien käsittelystä. Kyseessä ei ole mikään aloittelijan opas, jossa kerrotaan alusta asti kuinka kuva avataan käsittelyohjelmaan, vaan lähtökohtana on jo kuva, johon on tehty ns. ”peruskorjaukset”. Kirjassa neuvotaan eri tekniikoita, joilla voi systemaattisesti valmistaa kauniin morsiamen ja komean sulhasen. Jos jollekin hääkuvalle tekisi kirjan suositteleman koko hoidon, ei morsiusparia voisi enää tunnistaa. Siksi kirjan sivujen välistä törröttääkin kymmeniä pieniä post-it –lappuja, jotta helposti löytää vain parhaimmat ja herkullisimmat palat.

Itse kuitenkin rakastan kuvankäsittelyä, enkä ymmärrä, miksi sitä niin kovasti kritisoidaan. Digikameroiden aikana se on jopa osittain pakollista, sillä kameroiden teknologia hävittää kuvista osan sävyistä. Kyllä pimiöissäkin huiskutellaan ja säädetään valotusta, sekä liotellaan vedoksia erilaisissa liuoksissa. Nythän tekniikka on vain ottanut askeleen eteenpäin. Ja jos jossain haluaa heti nähdä työnsä jäljen, niin se on kyllä mahdollista kuvankäsittelyssä.

Itse mielelläni, ja ilman minkäänlaisia tunnontuskia, silotan morsiamelta muhkuran tai pari, sekä häivytän sulhaselta muutaman hikipisaran ja juuri puhjenneen stressi-aknen. Koen myös suuria onnen tunteita, jos malli on ennen kuvausta nukkunut todella huonosti ja pääsen iskemään järkyttävien silmäpussien kimppuun. Jonkin moraalin olen kuitenkin löytänyt, sillä olen kerran kieltäytynyt tekemästä mallille totaalista kauneusleikkausta. Omat rajat on vain löydettävä ja myönnettävä, että tosielämässä ei ole Photoshoppia.

Jaana Mäkelä
Kuva09

Sulkakynä vai näppäimistö?

Kynttilät palavat pöydän kulmalla ja valuttavat steariinia pitkin tyhjää punaviinipullon kaulaa. Vanha kellastunut paperi on keskellä pöytää, mustepullo sen yläpuolella ja vieressä lasillinen viiniä. Pöydän ääressä istuu hieman alle kolmikymppinen mies vanha löysähihainen puuvillapaita päällä. Miehellä on viikset sekä siisti lyhyt parta ja hän kirjoittaa paperille pitkällä, hieman kulahtaneella sulkakynällä kastaen sen aina välillä mustepulloon.

Tällainen oli minun mielikuvani käsikirjoittamisesta joitakin vuosia sitten. Ja edelleenkin, jos joku sanoo sanan ”käsikirjoitus”, tulee minulle aika usein mieleen juuri tuollainen vanhahtava, romantisoitu kuva. Käsikirjoittaminen saattoi toki joskus Shakespearen aikaan olla juuri tuollaista, mutta ei nykyään.

Tietokonettaan naputtava kirjoittaja ei ole läheskään niin hohdokas mielikuva, valitettavasti. Vaikkakin tekstiä on nopeampi tuottaa ja korjailla, mutta jokin hohto siitä puuttuu. Tosin kyseessä saattaa olla vain jokin oma sairas fantasiani siitä, millainen kunnon käsikirjoittajan tulisi olla, mutta miettikää nyt itsekin. Kumpi on mielikuvana mielestänne vaikuttavampi, tyylikkäämpi, hohdokkaampi, romanttisempi?

Niin… Aina ei voi voittaa. Vaan eipä tätä mielikuvien takia opiskella. Vaikka osa kuvitellusta hohdosta ja glamourista on karissut opiskelujen aikana, ei peruskäsitys ole kuitenkaan muuttunut. Oli käsikirjoittaja sitten miltä vuosisadalta tahansa, niin tarkoitus on aina luoda uutta tekstiä uusilla ideoilla. Plussaa on myös, jos ideansa saa kirjoitettua sellaiseen muotoon, että muutkin siitä kiinnostuvat ja tuotantoprosessi lähtee käyntiin.

Jos sanon ”käsikirjoittaminen”, mitä siitä sinulle tulee mieleen? Joku voi ajatella juurikin tuota aikaisemmin kuvailemaani sulkakynällä sormenpäät musteessa raapustavaa kirjoittajaa, joku kuulee korvissaan kirjoituskoneen naputuksen ja tuntee savukkeen hämyisen tuoksun nenässään. Joku taas ajattelee välittömästi tietokonetta ja näyttöruudun hohdetta. Vaikka jälkimmäinen vaihtoehto on nykyään todellisuutta, voisi olla mielenkiintoista joskus kokeilla muitakin kirjoittamistapoja.

Syntyisikö erilaista tekstiä, jos todella ottaisin sulkakynän ja vanhan paperin käsiini? Saisinko silloin kirjoitettua yhden aikamme hienoimmista näytelmistä, tarinan riutuvasta rakkaudesta vailla vertaa? Jos kaivaisin esiin mummon vanhan kirjoituskoneen, saisinko kirjoitettua mystisimmän ja jännittävimmän dekkarin kautta aikain? Pessimistinä epäilen suuresti, mutta aina kannattaa kokeilla.

Riikka Laitinen

KUVA09

”On the top of the World”

Varmistimme, että pakkaamme autoon hyviä cd-levyjä. Lähdimme nimittäin Saraste-ohjelman kolmen hengen kuvausryhmänä kohti Pohjois-Suomea.  Itse en ollut noin pohjoisessa koskaan käynytkään.

Ensimmäisenä päivänä yövyimme Oulaisissa, jossa saimme rentoutua saunomalla. Seuraavana päivänä ajoimmekin suoraan Rovaniemelle ja tutustuimme Sarasteen toisen jakson haastateltavaan Kerttu Helyseen.

Kävimme Kertun kodikkaan oloisessa työpaikassa Kuntopurossa, jossa on erilaisia terveellisiä aloe vera -tuotteita ja erikseen hierontahuone. Tunsimme olomme tervetulleeksi ja saimme maistaa rentouttavaa teetä ja aloe vera -geeliä. Illalla kiersimme kaupunkia ja yövyimme jaksoa sponsoroivan hotelli Aakenuksen huoneessa.

Rovaniemi on tähän aikaan kylmä ja pimeä kaupunki, jota kuitenkin valaisevat lämminsydämiset ihmiset. Kuvaukset onnistuivat hyvin ja koimme erilaisia tunteita Kertun kertomuksien mukaan, sekä jaoimme unelmiamme tehdä maailmasta parempi paikka.

Kuvausten jälkeen söimme mahamme täyteen Comicos -nimisessä tex-mex ravintolassa, joka sponsoroi myös tätä jaksoa. Olimme siis valmiita lähtemään napapiirille Kertun johdolla. Kävimme joulupukin majassa, mutta pukki oli niin kiireinen, ettemme ehtineet moikkaa.

Saimme tutustua mahtavaan ihmiseen ja palasimme hyvillä mielin kotiin Virroille.

Derya Tekin

PS. Lue ohjelmapaketin valmistumisesta lisää MediataideM-blogista .


Fanita MediataideM-osuuskuntaa Facebookissa!

Tamk-edustus Euroviisukarsinnoissa

Käsikirjoittamisen ja kuvallisen ilmaisun suuntautumisvaihtoehdon opettajan Jyrki Luoma-ahon laulama kappale on valittu 40 parhaan joukkoon 540 demon joukosta Euroviisukarsinnoissa.

Nyt kannattaa käydä tykkäämässä http://satumaa.yle.fi/umk/kilpailijat-2012/lassi-tuukka-jyrki-huominen-ei-ole-koskaan-nyt

Lassi, Tuukka & Jyrki: ”Huominen ei ole koskaan nyt” | Satumaa

satumaa.yle.fi

Terveisiä Tsekistä!

Jenni ja Sinikka viettävät kolmatta opiskeluvuottaan vaihto-opiskelijoina Tsekissä Pisekissä.

Vaihtareittemme ensivaikutelma uudesta maasta  herättää lupauksia: kämppä on iso, sää on lämmintä, hinnat edullisia ja opinahjossakin kansainväliset leffafestivaalit tulossa. Hämmästystä on puolestaan herättänyt se, miten vähän tsekkiläiset osaavat englantia.

Syksyisiä tunnelmia Tsekinmaalta on luettavissa Jempun matkablogista.

Kirjaudu matkablogin lukijaksi ja seuraa tyttöjen opiskelua ja kokemuksia Tsekin Pisekissä.

Kevään vierailujen antia

Virroilla on nähty kevään aikana mielenkiintoisia vieraita. Tässä ajatuksia Jouko Aaltosen ja Mikko Kuparisen vierailuista.

Jouko Aaltonen kertoi opiskelijoille uunituoreesta dokumentistaan Taistelu Turusta.

Jouko Aaltonen - Taistelu Turusta

Kello 10.00 Teppo laittoi dokumentin pyörimään täydelle luokalle. Seuraamassa olivat ryhmät Kuva 10, Kuva 09 ja Kuva 08.

En ollut aikaisemmin kuullut kyseisestä dokumentista ja nimen mukaan ajattelin lähinnä näkeväni historiallisen dokumentin Turun palamisesta. Yllätyin positiivisesti, etten joutunut seuraamaan jo loppuun kaluttua aihetta tulipalosta.

Mielenkiintoni heräsi, kun tajusin mistä oli kyse. Kuvia vanhasta kauniista Turusta liiteli silmieni edessä. Mietin vain kuinka oli harmillista, etten ollut niitä paikkoja koskaan nähnyt, enkä tulisi edes näkemään.

Dokumentti käsitteli myös anarkistista puolta suojelusta. Tämä laittoi välillä miettimään, mitä te nuoret yritätte? Osa nuorista tuntui olevan mukana valtaajaporukassa vain siksi, että he saisivat huomiota. Tietenkin osa oli kauniin ajatuksen takana seisovia nuoria.

Dokumentti laittoi minut miettimään kuinka vaikeaa nuorten on saada oma ääni kuulumaan. Tietämättöminä politiikasta tai paperisodista he ajattelevat naivisti ja jopa ihannoivat anarkistisia valtauksia.

Dokumentti näytti kuinka kaunis Turku on joskus ollut, kuinka vanhat victorianaikaiset rakennukset kerran nousivat ylväinä Turun kaupunkikuvassa ja kuinka ne 60-luvulla musertuivat uudisrakennusten tieltä.

Dokumentin jälkeen saimme kuulla Aaltosen mielenkiintoisen luennon tekoprosessista. Saimme lukea synopsiksen ja dokumentin käsikirjoituksen. Itse sain oman kopion käsikirjoituksesta, kun kauniisti pyysin.

Kokonaisuudessaan pidin luennosta. Sain kuulla kaikenlaista mielenkiintoista dokumentin teosta ja epäselviin kohtiin tuli vastaus kuin apteekin hyllyltä.

Luennon jälkeen mietin itsekseni kuinka pahasti Turun tauti on vaikuttanut - ja tulee vaikuttamaan myös minun oman paikkakuntani kauniisiin rakennuksiin.

Milja Kauppinen

Työelämävierailut ovat antoisia kokemuksia opiskelijoille.


Mikko Kuparinen – Mobile Horror

Kauniina alkukesän päivänä 10.5.2011 noin kellonaikojen 10–16 välillä saimme nauttia av-alan ammattilaisen kädennäytteestä ja luennosta. Kuvapuolen vuosiluokat 08, 09 ja 10 olivat seuraamassa ensin Mikko Kuparisen ohjaamaa draamakomediaa Mobile Horror, jonka jälkeen ohjaaja kertoi yksityiskohtaisesti tuotantoprosessista ja vastasi oppilaiden kysymyksiin.

Elokuva oli itsessään mainio bisnesmielinen huumoripläjäys sisällöntuottajista, joiden keskinäinen harmonia ja vuorovaikutus joutuvat koetukselle fuusioitumisen uhan alla. Nimike oli alun perin näytelmä ja Kuparinen saikin tehtäväkseen luoda siitä dramatisoinnin elokuvalliseen muotoon yhdessä Juha Jokelan kanssa.

Näytelmäkäsikirjoituksen ja elokuvakäsikirjoituksen ero on siinä, että ensimmäisessä on lähes pelkästään dialogia ja jälkimmäisessä paljon enemmän toiminnan kuvausta. Kuparinen halusikin tehdä näytelmän tilanteista mahdollisimman toiminnallisia ja tämä vaati dialogin karsintaa vain siihen materiaaliin, joka tuki tarinan draaman kaarta.

Toimistoympäristönä toimiva kuvauspaikka oli tekijöille lottovoitto, sillä siinä oli vaihtelevuutta ja tilaa liikkua. Miljöönä toimisto on staattinen, mutta kuvauspaikan ikkunat toivat taustalle kaupungin sykettä. Kaikki tämänkaltaiset erikoisetkin yksityiskohdat tuotantovaiheesta olivat mielenkiintoista kuultavaa ja antoivat lisämerkitystä näkemällemme elokuvalle.

Viimeisenä osiona Kuparinen vastaili kysymyksiin ja puhui muun muassa lempiohjaajistaan, subjektiivisista näkemyksistään alasta, palkka-asioista sekä miellyttävistä ohjauskokemuksista.

Sabina Köteleki

Kuvat: Tanja Juslin

Näin syntyi elokuva "Lampun varjo"

Näyttelijät ovat valmiina, lavasteet ovat valmiina ja kuvausryhmä on valmiina. Kamera käy ja kuvaukset voidaan aloittaa. Pari kuukautta myöhemmin jälleen yksi lyhytelokuvaprojekti (ja sen myötä opintovuosi) on ohi ja elokuvat näytetty Oskari-gaalassa. Päällimmäiset tunteet ovat tietenkin hyvät vaikkei voittoa tullutkaan. Jo se että saimme näin vaikean projektin tehtyä, tuntuu hyvältä.

Jo lähtökohdiltaan Lampun varjo osoittautui haasteelliseksi projektiksi. Tiesimme Miikan käsikirjoituksen luettuamme, että tulemme tarvitsemaan tietokoneanimaatiota Hahmon henkiinherättämiseksi. Lisäksi elokuvan ohjannut Malgorzata sanoi jo aikaisessa vaiheessa, että tytön huone rakennetaan studioon. Hieman epäilytti siis mitä tästä oikein tulee. Saimme kuin saimmekin huoneen rakennettua surkeista tapiseeraustaidoistamme huolimatta ja pystyimme aloittamaan kuvaukset.

Itse hoidin tuottajan virkaa niin hyvin kuin osasin. Sain hankittua kaikki kolme päänäyttelijää (tytön, mummon, äidin) elokuvaa varten. Tai niin ainakin luulin. Kaksi päivää ennen kuvauksia tytön äidin esittäjä perui osallistumisensa ja aiheutti minulle suunnattoman ketutuksen lisäksi harmaita hiuksia. Joten jouduimme rekrytoimaan Erikan näyttelijäksi. Anteeksi vielä Erika...

Itse kuvaukset menivät suhteellisen kivuttomasti. Pysyimme suurinpiirtein aikataulussa ja saimme kaiken kuvattua kolmessa päivässä. Myös ruokahuolto pelasi. Saimme maittavat sopat (sekä muuta apetta) Kahvila-konditoria Marjaanasta. Kiitos niistä. Ei tarvinnut nähdä nälkää!

Jälkituotantovaiheessakin tapahtui kummia. Hahmon animaatio onnistui kivuttomasti. Ongelmana oli, että Riikkaa oli käytetty hahmon mallina ja hahmo sai näin varsin femiiniset muodot. Ei tässä muuten mitään, mutta (ääni)rooli oli alunperin suunniteltu tyttöä näytelleen Siri Sytelän veljelle, Mirolle. Noh tuottaja hoitaa...

Jälkikäteen mietittyäni omaa rooliani, tuottajan pesti on varsin haasteellinen. On toki miellyttävää kun saa hoidettua asiota (näyttelijät, kuvauspaikat, luvat, ruuat jne...), mutta toisaalta se on myös hyvin stressaavaa kun asiat eivät mene suunnitellusti sitten millään. Eipä se mitään. Oli mielenkiintoinen kokemus. Kiitos vielä koko kuvausryhmälle! Tehtiin mahtava leffa kaikesta huolimatta!

Teksti: Mika Harju
Juliste: Malgorzata Zaremba

Me rakastamme!

Kevään lyhytelokuvien esittelyssä eilisessä gaalassa Oskarin kaapannut "Me rakastamme":

Me Rakastamme -elokuva on hyvän mielen rakkaustarina, jonka päähenkilönä on nuori pappi Henrik. Henrikin puntit alkavat vipattaa ja kädet hikoavat, kun seurakuntaan palkataan uusi kanttori, nuori ja kaunis Sanni. Henrik ei kuitenkaan uskalla heittäytyä rakkauden vietäväksi, vaan tuntee itsensä kömpelöksi ja ujoksi. Hän piiloutuu töidensä taakse ja keskittyy vain seurakunnan hyvinvointiin. Tukenaan Henrikillä ovat hänen rukouksensa, sekä hyvä ystävä Jouni. Onnistuuko Henrik voittamaan ujoutensa? Se jääköön salaisuudeksi.

Idea elokuvaan tuli viimeaikaisista keskusteluista Suomen evankelisluterilaisen kirkon toiminnasta ja siitä miten negatiivisessa valossa kirkko nykyään nähdään. Me Rakastamme on tarina, jolla halutaan osoittaa, että kirkon työntekijätkin ovat vain ihmisiä ja kamppailevat samojen ongelmien kanssa siinä missä muutkin.

Juhlatunnelma kohoaa Virroilla

Kuvat lyhytelokuvan "Elämää varten" kuvauksista.


Kuvallisen ilmaisun ja käsikirjoituksen opiskelijat valmistelevat parhaillaan perinteeksi muodostunutta Oskari–gaalaa, jota juhlitaan Virtain kisapirtissä torstaina viides toukokuuta. Gaalassa palkitaan opiskelijoiden kevään aikana kuvaamat lyhytelokuvat.

Yleisön suosiosta kilpailevat ensimmäisen vuoden opiskelijoiden toteuttamat lyhytelokuvat Amanda, Käpylehmä ja Kuin Muut. Toisen vuoden opiskelijoita edustavat kilpailussa lyhytelokuvat Lampun varjo, Me rakastamme ja Elämää varten. Keskenään kilpailevien elokuvien lisäksi gaalassa näytetään vanhempien opiskelijoiden töitä.

Parhaaksi äänestetty lyhytelokuva palkitaan perinteen mukaan Oskari –pystillä.
Gaalaan on kutsuttu vieraiksi opiskelijoiden läheisiä sekä lyhytelokuvien toteuttamisessa mukana olleita yhteistyökumppaneita. Oskari–gaala järjestetään nyt kolmatta kertaa.

Teksti: Mari Heikkilä.
Kuvat: KUVA09.

Parasta opiskelussa -part six!

Reportterimme Ida ja Roosa ovat haastatelleet käsikirjoittamisen ja kuvallisen ilmaisun eri vuosikurssien opiskelijoita. Haastateltavat kertovat opiskelustaan Virroilla. Vuorossa on Derya, ensimmäisen vuoden opiskelija.

1. Mikä on parasta TAMKissa Virroilla?
2. Millainen Virrat on opiskelupaikkana?
3. Vastaako koulutus odotuksiasi?

Derya Tekin, ensimmäisen vuoden opiskelija

1. Täällä tulee toimeen kaikkien kanssa ja kaikki auttavat toisiaan. Tuutorit ovat tukeneet paljon koulun alkutaipaleella.

2. Kaverit ovat todella suuressa asemassa, heitä näkee sekä koulussa että iltaisin. Kaikki tulevat tänne opiskelemaan yksin eri paikkakunnilta, joten lähes kaikki koulun aloittaneet ovat samassa tilanteessa.

3. Yllätyin, että koulun välineitä voi käyttää lähes koska tahansa.

Meni niin kuin Strömsössä

FST5:n suosittu lifestyle-ohjelma Strömsö avasi ovensa TAMKin Virtain Käsikirjoittamisen ja kuvallisen ilmaisun kolmannen vuosikurssin opiskelijoille Vaasan Västervikissä.

Valloittavat värit, ihanat yksityiskohdat ja luova kaaos kaappasivat syleilyynsä heti kynnyksen yli astuttuamme. Pääsimme kurkistamaan ohjelman idyllisiin kuvauspaikkoihin tuottaja Stefan Janssonin opastuksella. Kierroksella läpi käsityöpajan, keittiön, verstaan ja rantasaunan Jansson kertoi meille Strömsön historiasta ja kehittymisestä. Hän esitteli meille myös ohjelman kuvauskaluston ja tuotantotilat sekä työryhmän.

1800-luvulla rakennettu huvila ja rennon positiivinen ilmapiiri välittivät aitoa, television kuvaruudunkin läpi hehkuvaa Strömsö-fiilistä: mieli teki heti kiskaista villasukat jalkaan, hamuilla kahvikuppi kätöseen ja piiloutua sohvan pehmeimpään nurkkaan.

Samalla reissulla vierailimme myös YLE Vaasan toimitiloissa ja tapasimme nuorten ohjelma Utmanadin tuottajan Ann-Catrin Virkaman.

Esiteltyään meille talon läpikotaisin, saimme ainutlaatuisen tilaisuuden katsoa Utmanadin ennennäkemättömän jakson. Lisäksi pääsimme arvioimaan jakson toteutusta kirjallisesti.

Vierailu oli osa opiskelijoiden ruotsin ja yritysviestinnän kursseja. Pääsääntöisesti myös keskustelut käytiin ruotsiksi.

- Hieno mahdollisuus tutustua yritystoimintaan ja ruotsin kieleen luonnollisessa ympäristössä, opiskelijat kiittelivät.

Teksti ja kuvat: Linda Mäki-Kala

Parasta opiskelussa -part four!

Reportterimme Ida ja Roosa ovat haastatelleet käsikirjoittamisen ja kuvallisen ilmaisun eri vuosikurssien opiskelijoita. Haastateltavat kertovat opiskelustaan Virroilla. Vuorossa on Anastasia, ensimmäisen vuoden opiskelija.

1. Mikä on parasta TAMKissa Virroilla?
2. Millainen Virrat on opiskelupaikkana?
3. Vastaako koulutus odotuksiasi?

Anastasia Mäkynen, ensimmäisen vuoden opiskelija

1. On upeaa päästä opettelemaan käsikirjoitusta, jossa on todella ammattitaitoinen opettaja. Täällä näkee alan monet puolet ja koulutus on laaja.

2. Vaikka tämä ei ole perusopiskelijakaupunki niin menoa ja tekemistä riittää.

3. Olen yllättynyt kuinka hyviä kavereita täällä olen saanut ja olen löytänyt myös uusia kiinnostuksenkohteita alalta.

PaTeKe sai markkinointivideon!

Kaksi aivan erilaista koulutusohjelmaa voi tehdä yhteisiä projekteja. Tästä hyvänä osoituksena ovat Paperi-, tekstiili- ja kemiantekniikan koulutusohjelman opiskelijat Tampereelta sekä käsikirjoittamisen ja kuvallisen ilmaisun opiskelijat viestinnän koulutusohjelmasta Virroilla.

Kun opiskelijat yhdistivät voimansa ja tekivät markkinointiyhteistyötä, syntyi yhteistyön hedelmänä PaTeKe -koulutusohjelman markkinointivideo.



Videon tuotantotiimi:

Tuottaja: Linda Mäki-Kala
Apulaistuottaja: Ella Ruohonen
Ohjaaja: Tanja Haapasalmi
Kuvaajat: Henri Viitasalo (vast.), Tapio Toveri
Valaisu: Susanna Kuhanen
Valaisuassistentti: Minna Salmi
Leikkaus: Jenni Ojanen
Äänet, äänisuunnittelu: Teemu Wahlroos

Parasta opiskelussa - part three!

Reportterimme Ida ja Roosa ovat haastatelleet käsikirjoittamisen ja kuvallisen ilmaisun eri vuosikurssien opiskelijoita. Haastateltavat kertovat opiskelustaan Virroilla. Sarjan kolmannessa osassa on vuorossa Laura, toisen vuoden opiskelija.

1. Mikä on parasta TAMKissa Virroilla?
2. Millainen Virrat on opiskelupaikkana?
3. Vastaako koulutus odotuksiasi?

Laura Sivonen, toisen vuoden opiskelija

1. Täällä pääsee kokeilemaan kaikkea alaan liittyvää. Opetukseen sisältyy kaikki käsikirjoittamisesta leikkausvaiheeseen.

2. Virrat on rauhallinen ja kodikas paikka. Kaikki tarvittavat palvelut ovat keskustan ja kouluympäristön lähellä.

3. Monipuolisempi opetus ja tiivimpi yhteishenki mitä odotin.