Kannustusta opinnäytetyön tekijöille

Kolme kuukautta sitten olin ehkä samanlaisessa tilanteessa, kuin muutkin. Minulla ei ollut yksinkertaisesti MITÄÄN ideaa eikä tietoa siitä, että mitä aion lopputyökseni tehdä. Kirosin ja ahdistuin ajatuksesta, enkä halunnut edes tehdä koko lopputyötä. Kyselin opettajilta ja muilta oppilailta ristiin rastiin kysymyksiä, että mitä voisin kirjoittaa ja että onko edes pakko kirjoittaa. Olin aika pihalla asiasta. Mitä enemmän mietin asiaa, sitä epätoivoisemmaksi ajatukseni menivät.

Lopulta päätin, että ”nyt teet aiheesta, joka on ehkä jo käsitelty moneen kertaan”. Päätin kirjoittaa henkilöhahmoista. Tiesin, etten tiennyt aiheesta paljoa, mutta siitä voisi olla joskus itselle hyötyä. Haaveenani on aina ollut päästä käsikirjoittajaksi ja käsikirjoittajan olisi hyvä tietää henkilöhahmoista jotain. Olisin voinut tietenkin kirjoittaa sekä taiteellisen että kirjallisen osion lopputyötä varten, mutta ajattelin että kirjallisesta tutkimuksesta saa nopeammin palautteen. Ja 20 sivua ekstraa ei varmasti tuntuisi missään, jos lopputyössä käyttäisi tarpeeksi esimerkkejä.

Opettajat loivat minulle alkutavoitteen. Ensiksi kansilehti, sisällysluettelo ja johdanto. Sen jälkeen kirjastoon lainaamaan niin paljon kirjallisuutta kuin vain pystyy. Kirjastosta mukaan lähti aluksi kolme kirjaa, myöhemmin viisi lisää ja sitten kaksi. Tutkin internetistä kaikkea mahdollista henkilöhahmoihin liittyvää. Sitten se iski. Minulla ei ollut edes vielä sivua kirjoitettuna, ja inspiraatio iski. Edessäni oli yhtäkkiä seitsemän sivua tekstiä. Olin kirjoittanut neljä sivua stereotypioista ja kolme sivua henkilöhahmon nimestä. Kohta minulla olikin 17 sivua.

Mutta minulle se ei siltikään riittänyt. Itsekritiikki jylläsi kovaa ja en koskaan riittänyt itselleni. Minulla piti olla HETI se 50 sivua. Ahdistuin ja mietin mitä teen. Tuntui, että jäin jumiin taas. En varmaan kirjoittanut puoleen kuukauteen mitään. Kun en kirjoittanut, ahdistuin ja itkin epätoivoani muille. Sain kannustusta eri osapuolilta ja se tuntui hyvälle. Ideoita tuli lisää, ja aloin taas kirjoittaa. Loin itselleni tavoitteen: vähintään 20 sivua marraskuulle tehtynä. Kun sitten marraskuussa palautin opettajille vielä keskeneräisen työni, oli sivumäärä jo huimasti yli 30. Tuntui hyvälle saada kommentteja, parannus- sekä kirjoitusehdotuksia. Ennen joulukuun keskivaihetta palautin 55-sivuisen lopputyön opettajille ja tuntui, että suuri painolasti tipahti harteiltani. Oli voittajafiiis suoraan sanottuna!

Opettajien apu tässä oli suurinta. Meille on sanottu monesti, että opettajat ovat sitä varten, että he auttavat ja tukevat työn edistyksessä. Usein ajattelemme, että ”joojoo niin varmaan” emmekä osaa ehkä arvostaa sitä. Kuvittelemme pärjäävämme yksin ja sitten haluamme vain palautteen valmiista työstä. Ja jos työ ei etene, emme puhukaan asiasta, vaan työ jää sitten pölyttymään moneksi viikoksi, kuukaudeksi, vuodeksi, koska emme osaa tai olemme liian ylpeitä pyytämään apua. Myönnän itse melkein jämähtäneeni samanlaiseen tilaan. Asiaa esti kuitenkin se, että minulla oli vielä lähiopetusta, joten opettajiin ei voinut olla törmäämättä koulun käytävillä. On mahtavaa tietää, että opettajien apu löytyy läheltä, ja aina silloin kun sitä tarvitsisi. 

Suosittelen oikeasti olemaan aktiivisesti yhteydessä opettajiin lopputyön tiimoilta. Sillä he oikeasti auttavat ja neuvovat tarvittaessa! Ei kannata jäädä yksin murehtimaan, kun kirjoittaminen ei etene. Myös internet ja kirjastot ovat täynnä ohjeistuksia ja tietoa asioista, jotka voivat olla apuna. Kannattaa valita aihe, joka on itseä lähellä sydäntä. Vaikka aihetta olisikin joku aiempi opiskelija käsitellyt jo, ei se tarkoita sitä etteikö siitä voisi tai saisi kirjoittaa. Näkökulmat ja kirjoitustyylit ovat kaikilla erilaisia.

Tsemppiä kaikille opinnäytetyötä kirjoittaville! 

Heini Kuitunen

Kuva10

Etiopia-dokumentti, osa 2 - rahoitus

Ensimmäinen kysymys, mikä nousee monesti mieleen dokumentteja tai muita audiovisuaalisia projekteja suunnitellessa on se, että mistä rahaa. Tässä blogissa kerrommekin, miten rahoitusta voi saada kunhan on vain tarpeeksi sinnikäs. Totuushan on kuitenkin se, että vaikka teet työtä sydämesi pohjasta, se ei aina riitä.

Ensimmäiseksi lähdimme kauppaamaan ideaa säätiöille, jotka ovatkin erinomainen lähde rahansaannille. Säätiöitä löytyy monenlaisia ja monesti ne ovatkin asettaneet rajoituksia, millaiset projektit voivat rahoitusta hakea. Audiovisuaalisia projektejakin tukevia säätiöitä löytyy luultavati kymmenisen, mutta ns. yleisesti rahaa antavia säätiöitä on useita. Avain säätiöiltä rahan hakemiseen on kuitenkin näyttävä esittelypaketti ja mielestämme sitä ei opi muuten kuin tekemällä. Oma usko ideaan on myös äärimmäisen tärkeää. Kun itse on innokas, se näkyy myös kaikesta, mitä projektin eteen tekee!

Toinen rahanlähde ovat sitten ihan yksityiset firmat. Tämän voi moni kokea vaikeana, mutta kun vain lähestyy tarpeeksi montaa yritystä, se kantaa varmasti hedelmää. Monesti myös raha voi olla monelle yritykselle kynnyskivi, johtuen esimerkiksi yleisestä taloustilanteesta. Siksipä kannattaisikin joskus miettiä minkälaista tavaraa voisi lähteä tavoittelemaan. Sponsorointi voi olla monenmuotoista! Esimerkiksi meidän dokkariamme Canon lähti avokätisesti tukemaan antamalla 5D MK III -kameran käyttöömme kuukaudeksi. Tukea voikin siis olla hyvin monenlaista ja siksi kannattaakin miettiä paljon, keitä kaikkia voisikaan lähestyä.

Yhteistyötä Canonin lisäksi meidän kanssamme loppujen lopuksi tekivät rahallisesti tukien TAMK (lennot), Virhydro Oy ja Virtain Lions Club (kalustohankintoihin yht. 400€). Koko hanketta lähti myös tukemaan Kone Helsinki -säätiö, jolle lähetimme yhdessä opettajaopiskelijoiden kanssa laatimamme yhteishakemuksen. Filmaattiset Oy tuki meitä materiaalisesti antamalla monopodin lainaan reissun ajaksi. Suomilammi Oy:n kautta saimme hyvän tarjouksen kalustohankinnoista, mitä matkaa varten piti hankkia. Lisäksi Kristian sai Kangasalan Björkvist-säätiöltä opiskelustipendin matkaa varten.

Yhteistyökumppaneilla on ollut tärkeä rooli meidänkin matkallamme ja siksi on hyvä pitää heidät myös ajantasalla siitä, miten matka sujui ja myöhemmin esimerkiksi käydä paikan päällä (jos vaan mahdollista) toimittamassa tukijoille valmis dokumentti ja vielä kiittämässä tuesta.

-Satu Majava & Kristian Isotalo

MediataideM esittäytyy huomenna Virtain torilla

MediataideM-osuuskunta järjestää Virtain torilla 12.12 klo 12 alkaen jouluisen tempauksen.  Tarjolla on  keittolounas sekä glögiä ja pipareita.

MediataideM tuottaa tammikuusta  lähtien Ylä-Pirkanmaan alueella näkyvän VäriTV- kanavan.

Tule mukaan kuulemaan uudesta VäritTV kanavasta sekä muusta osuuskunnan toiminnasta.

Yhteishaku on käynnissä

Yhteishaku ammattikorkeakouluihin on parhaillaan käynnissä.

Seuraavaksi näet tarkat hakuohjeet kouluumme. Kevään 2012 hakuaika on 5.3.-3.4.2012.

1. Tee etukäteisnäyttö jonka saat ladattua täältä
2. Seuraavaksi mene osoitteeseen www.amkhaku.fi ja valitse painike "AMK-tutkinto nuorten koulutus"
3. Valitse "amk nettihaku" -linkki. Lue ohjeet ja täytä hakulomake. Lopuksi tulosta lomake paperille.
4. Toimita etukäteisnäyttö ja hakulomake Virroille 3.4. klo 16.15 mennessä osoitteeseen TAMK Virrat Sipiläntie 1 34800 VIRRAT
5. Hakijat kutsutaan valintakokeeseen pelkän etukäteisnäytön perusteella, joka arvioidaan asteikolla hyväksytty / hylätty. Valintakokeeseen kutsutaan kirjeellä. Valintakoepäiväsi on joko 4.6. tai 5.6. 

Lisätietoja linjastamme

Rakkaudesta retusointiin

Olin lähdössä illalla ystävieni kanssa ulos, kun peilin edessä meikatessani rajaukset menivät pieleen. Aloin kaihoisasti ajatella Photoshoppia. Juttelin, kuinka vähän käyttäisin liquifyä tuonne ja tänne, sekä vaalentaisin hampaita, tekisin mainosihon ja irtoripset olisivat vain muutaman klikkauksen päässä. Kuinka paljon helpompaa se olisi. Ystäväni eivät oikein ymmärtäneet näkemystäni, heistä kun on hauskempaa meikata kuulemma aivan oikeasti. Silti klubilla jatkoin vielä sinnikkäästi ihmisten muokkaamista.

Netissä leviää kuvia, joissa malleista on tehty yliluonnollisen laihoja eikä ihosta voi löytää yhden ainoatakaan huokosia. Parhaita ovat ennen ja jälkeen kuvat, joista voi vertailla kuinka vyötärö on kaventunut ja hiukset tuuhentuneet, kuin ihmeen kaupalla. Mainoksissa malleilta välillä puuttuu toinen käsi tai joissain heille on unohdettu kokonaan laittaa kasvot paikoilleen. Madonnakin näyttää ilman kuvankäsittelyä lähinnä kauhuelokuvan hirviöltä, enkä edes ala puhua miesten alusvaatemainoksista.

Työpaikaltani löytyy yli 700 sivuinen opus, joka kertoo pelkästään hääkuvien käsittelystä. Kyseessä ei ole mikään aloittelijan opas, jossa kerrotaan alusta asti kuinka kuva avataan käsittelyohjelmaan, vaan lähtökohtana on jo kuva, johon on tehty ns. ”peruskorjaukset”. Kirjassa neuvotaan eri tekniikoita, joilla voi systemaattisesti valmistaa kauniin morsiamen ja komean sulhasen. Jos jollekin hääkuvalle tekisi kirjan suositteleman koko hoidon, ei morsiusparia voisi enää tunnistaa. Siksi kirjan sivujen välistä törröttääkin kymmeniä pieniä post-it –lappuja, jotta helposti löytää vain parhaimmat ja herkullisimmat palat.

Itse kuitenkin rakastan kuvankäsittelyä, enkä ymmärrä, miksi sitä niin kovasti kritisoidaan. Digikameroiden aikana se on jopa osittain pakollista, sillä kameroiden teknologia hävittää kuvista osan sävyistä. Kyllä pimiöissäkin huiskutellaan ja säädetään valotusta, sekä liotellaan vedoksia erilaisissa liuoksissa. Nythän tekniikka on vain ottanut askeleen eteenpäin. Ja jos jossain haluaa heti nähdä työnsä jäljen, niin se on kyllä mahdollista kuvankäsittelyssä.

Itse mielelläni, ja ilman minkäänlaisia tunnontuskia, silotan morsiamelta muhkuran tai pari, sekä häivytän sulhaselta muutaman hikipisaran ja juuri puhjenneen stressi-aknen. Koen myös suuria onnen tunteita, jos malli on ennen kuvausta nukkunut todella huonosti ja pääsen iskemään järkyttävien silmäpussien kimppuun. Jonkin moraalin olen kuitenkin löytänyt, sillä olen kerran kieltäytynyt tekemästä mallille totaalista kauneusleikkausta. Omat rajat on vain löydettävä ja myönnettävä, että tosielämässä ei ole Photoshoppia.

Jaana Mäkelä
Kuva09

TAMKin osaaminen yhdistyy Saksassa

Näin talven pimeinä iltoina on hyvä palata hieman ajassa taaksepäin 

ja muistella menneen kesän tapahtumia sekä anteja.

Bloggaaja viiniviljelyksillä.

Olen opiskelija Tampereen ammattikorkeakoulussa Virtain toimipisteessä. Opiskelen käsikirjoitusta sekä kuvallista ilmaisua. Sain kesäkuussa mahdollisuuden lähteä osana maaseudun kehittämisyhdistyksen, PoKo ry:n, Leader-hanketta mukaan Saksaan tekemään matkastamme artikkelia. Kansainvälisen hankkeen tarkoituksena oli edistää EU:n maaseutualueiden kehitystä luoden lisää työpaikkoja sekä yritys- ja viriketoimintaa maaseudulle. Mukana oli myös Ylä-Pirkanmaalta elämysmatkailuyritys FunFor.

à la région -tapahtumassa oli satoja vieraita.

Matkamme keskittyi  Hunsrückin ja Keski-Reinin alueille, jossa olimme mukana à la région -gourmetfestivaaleilla. Paikalliset saksalaiset, sekä muutamat muut eurooppalaiset, ravintolayrittäjät sekä viininviljelijät tarjosivat parhaita antejaan perinteikkäässä ja korkeatasoisesta paikallisruuastaan tunnetussa ruokatapahtumassa. Suomalaista keittiötä oli edustamassa eräkokki Johannes Kalastaja hirvenlihakääryleiden sekä perunoiden kera.

Suomalainen hirvenliha makuraadissa à la régionisa.

Oma tehtäväni oli kirjoitella matkan tapahtumia muistiin ja myöhemmin koostaa niistä pirkanmaalaisiin aluelehtiin matka-artikkeli. Mukana reissussa oli myös Canon 7D, jolla napsin matkan varrelta kuvia.

Kastellaunin vanhankaupungin kierrosopas. Asianmukaisissa asusteissa.

Kokemus oli hauska; etenkin, koska en ole itse aiemmin päässyt Saksassa käymään. Haastavaa välillä oli mennä haastattelemaan englantia puhumattomia paikallisia, vaikka koulutukseni antaa viestintään valmiudet. Sanotaan nyt niin, että reippaalla hymyllä ja käsiä viuhtomalla pääsee ulkomaillakin pitkälle.

Reissullani tapasin myös kaksi muuta Tampereen ammattikorkeakoulun opiskelijaa, jotka olivat mukana  à la région -tapahtumassa. Kansainvälistä liiketoimintaa TAMKissa opiskeleva Tiia Leppikorpi toimi tapahtuman organisaattorin apulaisena sekä restonomiksi opiskeleva Maria Koskinen avusti eräkokki Kalastajaa suomalaisten ruokateltalla.

Suomalaisryhmämme ihastelemassa saksalaista arkkitehtuuria.

Matkan jälkeen lähetin tytöille muutamia kysymyksiä koskien sekä matkaamme että heidän opiskelujaan Tampereen ammattikorkeakoulussa.

Kerro vähän alkuun tarkemmin opiskeluistasi?

Maria:  Opiskelen hotelli- ja ravintola-alan restonomiksi Åkerlundinkadulla. Valmistun vuoden 2011 loppuun mennessä.

Tiia: Opiskelen international business-linjalla Tamkissa ja isona minä saan ulos paperit, joissa lukee bachelor of business administration. Vastaa Suomeksi tradenomia, mutta on englanninkielinen koulutusohjelma, niin siksi noin pitkä nimi. Koulu kestää 3,5 vuotta ja valmistun siis jouluna 2011.

Miksi päätit tulla opiskelemaan TAMK:iin?

Maria:  Halusin opiskella nimenomaan Tampereella.

Tiia: Hain Tampereen ammattikorkeakouluun, koska minua kiinnosti siellä tarjolla oleva englanninkielinen koulutusohjelma. Olin menossa myös suomenkielisen liiketalouden pääsykokeisiin, mutta sain tietää pääsystäni IB:lle onneksi ennen pääsykokeita. IB:llä kiinnosti tietysti kansainvälinen meininki, vaihto-opiskelu ja työharjoittelu, jota suositeltiin myös suoritettavaksi ulkomailla.

Mitä kaikkea opintoihisi kuuluu?

Maria: Hotellin ja ravintolan käytännön harjoittelua, kuten keittiötunteja yms., kirjanpitoa, kieliä ja projekteja.

Tiia: Opintoihini kuuluu perusopinnot logistiikasta, markkinoinnista, hallinnosta, kirjanpidosta, tietojenkäsittelystä ja taloustieteestä. Toisena opiskeluvuotena valitsin suuntatumisvaihtoehdoista markkinoinnin. IB:n opintoihin kuuluu siis myös suomalaisille opiskelijoille pakollinen ulkomaanvaihto ja kaikille opiskelijoille viiden kuukauden työharjoittelu.

Mikä oli toimenkuvasi Saksassa?

Maria: Olin Johanneksen apukokkina auttamassa ruoan valmistuksessa sekä tarjoilussa.
Tiia: Saksassa olin puoli vuotta työharjoittelussa Rhein-Hunsrückin alueen talouden kehittämiskeskuksessa, organisaation nimi siis Regionalrat Wirtschaft Rhein-Hunsrück. Siellä toimenkuvaani kuului muun muassa osallistuminen Suomen ja Saksan Leader-toimintaryhmien välisen yhteistyön suunniteluun ja kehittämiseen. Olen myös saanut olla mukana muissa ReWi:n projekteissa, jotka ovat suunnattu esimerkiksi paikallisille yrittäjille ja toimijoille. Tällä hetkellä kirjoitan lopputyötäni Regionalrat Wirtschaftille. Á la régionissa olin mukana Gerhard Stümperin pyytämänä. Olin ennen tapahtumaa läsnä muutamissa tapaamisissa ja tapahtuman aikana autoin käytännön järjestelyissä paikan päällä tapahtumaa ennen ja sen aikana.

Miten koit saksalaisen kulttuurin?

Maria: Saksalainen kulttuuri on mielestäni mukavaa ja pidän heidän ahkeruudestaan ja hyvästä työmoraalista. Vapaa-ajalla osataan kuitenkin ottaa rennosti.

Tiia: Olen tutustunut saksalaiseen kulttuuriin jo hieman Tamkista tehtyjen opintomatkojen aikana, ja sitten hieman lähemmin pääsin siihen tutustumaan vaihtolukukauteni aikana Bielefeldissä. Bielefeldissä tutustuin toki paikalliseen opiskelukulttuuriin, joka on aika samanlaista kuin Suomessa ja työharjoittelupaikassani pääsin tutustumaan saksalaiseen työelämään. En ole kauheaa kulttuurishokkia Saksassa kokenut, vaan olen sopeutunut jokaiseen asuinpaikkaani täällä todella nopeasti. Se toki auttaa, kun osaan jo kieltä aika hyvin.

Miten näet Saksan tulevaisuudessa opintojesi tai työllistymisen kannalta?

Maria: Saksa olisi yksi hyvä maa lähteä töihin, olen sitä harkinnut jo pitkään.  Reissu oli mukava ja opettava.

Tiia: Tulevaisuuden suunnitelmat valmistumisen jälkeen ovat vielä kamalan avoinna, mutta ehkä hyvä niin. Olen saanut paljon kontakteja Saksaan tämän vuoden aikana, minkä siellä yhteensä vietin, joten tulevaisuudessa niille saattaa olla käyttöä, jos esimerkiksi päätän etsiä työpaikkaa Saksasta. Vaikka en täältä työpaikkaa etsisikään, tulen silti olemaan tapaamieni ihmisten kanssa yhteydessä tavalla taikka toisella, mahdollisesti jonkin yhteistyöprojektin kautta.

Kiitoksia lämpimästi tytöille haastattelusta!

Itselleni Saksasta jäivät päällimmäisenä mieleen henkeäsalpaavat laaksomaisemat, todella vieraanvaraiset ihmiset sekä loistava, edullinen ruoka. Suosittelen kaikkia matkailijoita suuntaamaan Saksan maaseudulle ja tekemään visiittejä paikallisiin kievareihin. Ruuan hinta-laatutaso on omalla matkailukokemuksellani Euroopan parhaita.

Opiskelijoita muistutan, että TAMK on mukana kansainvälisessä ERASMUS-vaihto-ohjelmassa ja monilta aloilta on mahdollisuus suunnata mm. Saksaan vaihtoon.

Laura Sivonen / TAMK Virrat

Terveisiä Tsekistä!

Jenni ja Sinikka viettävät kolmatta opiskeluvuottaan vaihto-opiskelijoina Tsekissä Pisekissä.

Vaihtareittemme ensivaikutelma uudesta maasta  herättää lupauksia: kämppä on iso, sää on lämmintä, hinnat edullisia ja opinahjossakin kansainväliset leffafestivaalit tulossa. Hämmästystä on puolestaan herättänyt se, miten vähän tsekkiläiset osaavat englantia.

Syksyisiä tunnelmia Tsekinmaalta on luettavissa Jempun matkablogista.

Kirjaudu matkablogin lukijaksi ja seuraa tyttöjen opiskelua ja kokemuksia Tsekin Pisekissä.

Hoi, te kaikki kameran lemmikit!

Nyt jos koskaan on tilaisuus tulla naurunalaiseksi, sillä haemme näyttelijöitä MediaTaideM-osuuskunnan tuottamaan sketsisarjaan.

Casting-tilaisuus järjestetään ensi tiistaina 20.9 klo. 17:00 TAMKin Virtain toimipisteen (Sipiläntie 1, Virrat) kuvapuolen studiossa. 

Tilaisuus kestää osanottajien lukumäärästä riippuen puolesta tunnista tuntiin. 

Itsenne lisäksi mukaan tarvitsette näyttelemistä karsastavan, mutta vastikään ylipuhutun kaverinne.

Myöhemmin haemme myös:
 - X kpl. statisteja

- X kpl. assareita

- X kpl. äänimiehiä

Hämilleen ei kannata jäädä, vaan tyhjentävien vastausten tarpeessa voitte yhyttää yhden meistä sketsisarjan vastaavista - Ville Lintusen, Tea Palomäen ja/tai Joni Klemettilän.

Sähköpostin välityksellä (etunimi.sukunimi@cult.tamk.fi) tai uhkarohkeasti face to face.

Taattuna tuntomerkkinä toimii omituinen itsekseen hihittely koulun (yleensä kuvapuolen) käytävillä - vannon syyksi sketsien ideoimisen!

Terveisin,

Joni Klemettilä, 10KUVA

Vielä viikko yhteishakuaikaa!

Ammattikorkeakoulujen kevään yhteishaku on meneillään. Hakuilmoituksia on jätetty ja etukäteisnäyttöjä palautettu jo mukavasti.

Sinulla on vielä viikko aikaa palauttaa etukäteisnäyttösi ja hakea opiskelemaan käsikirjoittamista ja kuvallista ilmaisua TAMKiin Virroille. Suomenkielisten koulutusohjelmien yhteishaku päättyy 12.4.2011 klo 16.00.

Varmistathan, että teet hakemuksesi ajoissa ja etukäteisnäyttösi on perillä Virroilla hakuajan päättyessä. Myöhästyneitä hakemuksia ei huomioida.

Palauttamalla huolellisesti tehdyt etukäteisnäyttötehtävät varmistat mahdollisuutesi saada kutsun valintakokeisiin.

Tässä suorat linkit etukäteisnäyttötehtäviin:
Käsikirjoittamisen ja kuvallisen ilmaisun sv:n etukäteisnäytön ohjeet 2011

digitaalisen äänen ja kaupallisen musiikin sv:n etukäteisnäytön ohjeet 2011

Parasta opiskelussa -part four!

Reportterimme Ida ja Roosa ovat haastatelleet käsikirjoittamisen ja kuvallisen ilmaisun eri vuosikurssien opiskelijoita. Haastateltavat kertovat opiskelustaan Virroilla. Vuorossa on Anastasia, ensimmäisen vuoden opiskelija.

1. Mikä on parasta TAMKissa Virroilla?
2. Millainen Virrat on opiskelupaikkana?
3. Vastaako koulutus odotuksiasi?

Anastasia Mäkynen, ensimmäisen vuoden opiskelija

1. On upeaa päästä opettelemaan käsikirjoitusta, jossa on todella ammattitaitoinen opettaja. Täällä näkee alan monet puolet ja koulutus on laaja.

2. Vaikka tämä ei ole perusopiskelijakaupunki niin menoa ja tekemistä riittää.

3. Olen yllättynyt kuinka hyviä kavereita täällä olen saanut ja olen löytänyt myös uusia kiinnostuksenkohteita alalta.

PaTeKe sai markkinointivideon!

Kaksi aivan erilaista koulutusohjelmaa voi tehdä yhteisiä projekteja. Tästä hyvänä osoituksena ovat Paperi-, tekstiili- ja kemiantekniikan koulutusohjelman opiskelijat Tampereelta sekä käsikirjoittamisen ja kuvallisen ilmaisun opiskelijat viestinnän koulutusohjelmasta Virroilla.

Kun opiskelijat yhdistivät voimansa ja tekivät markkinointiyhteistyötä, syntyi yhteistyön hedelmänä PaTeKe -koulutusohjelman markkinointivideo.



Videon tuotantotiimi:

Tuottaja: Linda Mäki-Kala
Apulaistuottaja: Ella Ruohonen
Ohjaaja: Tanja Haapasalmi
Kuvaajat: Henri Viitasalo (vast.), Tapio Toveri
Valaisu: Susanna Kuhanen
Valaisuassistentti: Minna Salmi
Leikkaus: Jenni Ojanen
Äänet, äänisuunnittelu: Teemu Wahlroos

Parasta opiskelussa - part three!

Reportterimme Ida ja Roosa ovat haastatelleet käsikirjoittamisen ja kuvallisen ilmaisun eri vuosikurssien opiskelijoita. Haastateltavat kertovat opiskelustaan Virroilla. Sarjan kolmannessa osassa on vuorossa Laura, toisen vuoden opiskelija.

1. Mikä on parasta TAMKissa Virroilla?
2. Millainen Virrat on opiskelupaikkana?
3. Vastaako koulutus odotuksiasi?

Laura Sivonen, toisen vuoden opiskelija

1. Täällä pääsee kokeilemaan kaikkea alaan liittyvää. Opetukseen sisältyy kaikki käsikirjoittamisesta leikkausvaiheeseen.

2. Virrat on rauhallinen ja kodikas paikka. Kaikki tarvittavat palvelut ovat keskustan ja kouluympäristön lähellä.

3. Monipuolisempi opetus ja tiivimpi yhteishenki mitä odotin.

Parasta opiskelussa -part two!

Reportterimme Ida ja Roosa ovat haastatelleet käsikirjoittamisen ja kuvallisen ilmaisun eri vuosikurssien opiskelijoita. Haastateltavat kertovat opiskelustaan Virroilla. Sarjan toisessa osassa ovat vuorossa Satu ja Kristian, ensimmäisen vuoden opiskelijat.


1. Mikä on parasta TAMKissa Virroilla?
2. Millainen Virrat on opiskelupaikkana?
3. Vastaako koulutus odotuksiasi?

Kristian Isotalo ja Satu Majava, ensimmäisen vuoden opiskelijat

1. Täällä on mainio ilmapiiri. Kalusto on laadukasta ja ajan tasalla. Täällä on mahdollisuus tehdä paljon omia projekteja. Opettajat auttavat kaikessa aktiivisesti.

2. Kaikissa paikoissa on niin hyvät kuin huonot puolensa. Kyllä täällä ajan saa hyvin kulumaan kavereiden ja kouluprojektien kanssa.

3. Lähdimme tänne avoimin mielin kokemuksia hakemaan ja olemme viihtyneet loistavasti. Odotuksemme ylittyivät niin yleisen tason ja kuin koulun hyvän ryhmähengenkin suhteen.

Parasta opiskelussa -part one!

Blogissamme alkaa yhteishaun kunniaksi uusi juttusarja. Reportterimme Ida ja Roosa ovat haastatelleet käsikirjoittamisen ja kuvallisen ilmaisun eri vuosikurssien opiskelijoita. Haastateltavat kertovat opiskelustaan Virroilla. Sarjan aloittaa Anette, neljännen vuoden opiskelija.


1. Mikä on parasta TAMKissa Virroilla?
2. Millainen Virrat on opiskelupaikkana?
3. Vastaako koulutus odotuksiasi?

Anette Siili, neljännen vuoden opiskelija

1. Parasta on, kun saa käyttää kalustoa ja voi tehdä paljon omia projekteja. Lisäksi koulussa on todella viihtyisä tunnelma, koska opiskelijoilla on samat kiinnostuksen kohteet.

2. Täällä on tiivis yhteishenki ja porukkaa ympäri Suomea. Tämä on vähän eri paikkakunnilta tulevien opiskelijoiden sulatusuuni. Tulee tehtyä paljon kouluprojekteja!

3. Laajempi opetus mitä odotin. Täältä saa hyvät valmiudet työelämään, kun hallitsee monia media-alaan liittyviä asioita.

Käpylehmä: Kuvia!

Virtain kässärilinjalaiset ovat viime viikkoina kuvanneet lyhytelokuvia. Käpylehmän blogissa pääset seuraamaan yhden ensimmäisen vuoden opiskelijoiden harjoituselokuvan kuvausvaiheita. Hieno kuvakooste tarjolla!

Käpylehmä: Kuvia!: "Ensimmäisenä viikonloppuna ja ensimmäisenä kuvauspäivänä meidän kuvaukset tapahtui Pispalan portailla.

Yhteishaku 2011 alkoi tänään!

TAMK taide & viestintä: Yhteishaku 2011 alkaa maanantaina 7.3!: "Ammattikorkeakoulujen yhteishaku alkaa! Maanantaista alkaen on jälleen mahdollista hakea opiskelupaikkaa tämän blogin taustalla olevista ko..."

Tutustu opinnäytepörssiin

Opinnäytetyön aiheen ideointi ei aina ole helppoa. Ylä-Pirkanmaan opinnäytepörssi voi auttaa Sinua löytämään mielenkiintoisen työelämälähtöisen aiheen. Näin pääset tekemään alueellista elinkeinoelämää palvelevan opinnäytetyön, josta on luvassa jopa rahallinen palkkio.

Opinnäytepörssi löytyy Poko ry:n sivuilta

Katso, minkälaisille projekteille etsitään tekijää!

Punainen kuollut käsikirjoitus

Aloin työharjoittelun aikana vapaa-ajallani pelata Rockstarin kehittelemää Red Dead Redemptionia Play Station 3:lla ja ihastuin peliin täysin. Red Deadissa on vapaa "hiekkalaatikkomaailma", joka sallii pelaajan kierrellä pitkin pelin maailmaa ja touhuilla kaikenlaisia sivutehtäviä ja haasteita, pakottamatta pelaajaa seuraamaan koko ajan pääjuonilinjaa. Peliä oli kehuttu niin kriitikoiden, kuin pelaajienkin tahoilta ja esimerkiksi Pelit-lehti mm. ylisti Red Deadin käsikirjoitusta.

Villi länsi on käymässä pieneksi sivistyksen ja lain levitessä USA:n etäisimpiinkin kolkkiin ja entinen lainsuojaton, pelin päähahmo John Marston on pakotettu metsästämään entinen koplansa, sillä FBI on siepannut hänen vaimonsa ja poikansa. Kässäri onkin onnistunut loistavasti päähähmon kohdalla, sillä John Marston on pystytty rakentamaan niin syvällisesti, että hänestä tuli ensimmäinen pelihahmo, johon oikeasti kiinnyin ja jonka kohtalosta välitin. Tämän takia onkin niin hiton kurjaa, että pelien käsikirjoittajilla tuntuu edelleen unohtuvan monet ihan perusasiat.

John Marston kyllä puhua pälpättää vaimostaan ja pojastaan koko ajan, mutta kyseisiä, aika tärkeitä hahmoja ei esitellä tai edes näytetä, ennen kuin vasta aivan pelin lopussa. Hahmot jäävät pelaajalle kokonaan tuntemattomiksi, eikä minkäänlaista tunnesidettä synny, vaikka juuri nämä hahmot ovat pelaajan motivaatio pelata tarinaa eteenpäin. Sen sijaan monet juonen kannalta lähes turhat sivuhahmot nostetaan harhaanjohtavan suureen asemaan. Samankaltaisesta tarinasta onnistuneena esimerkkinä voisi nostaa esiin Jan Guillonin Ristiretki-trilogian, jossa toisistaan vuosiksi erilleen joutuneen nuorenparin edesottamuksia seurataan tasavertaisesti.

Mielestäni pelien käsikirjoittaminen pitäisi tunnistaa täysin omaksi taiteenlajikseen ja siihen pitäisi pelitalojen panostaa vielä entistäkin enemmän. Jännityksellä odotan tänä vuonna ilmestyvää, tarinavetoista L.A. Noirea, joka muuten on myös Rockstarin peli.

Teksti: Janne Hyvönen/ RICH08

Uudet ennakkotehtävät julkaistu!

Kevään yhteishaku alkaa kohta. Uudet ennakkotehtävät on nyt julkaistu TAMKin hakusivustolla.
Virroille viestinnän koulutusohjelmaan voi kahtea kahteen eri suuntautumisvaihtoehtoon: käsikirjoittamiseen ja kuvalliseen ilmaisuun sekä digitaaliseen ääneen ja kaupalliseen musiikkiin.
Molempiin suuntautumisvaihtoehtoihin on omat ennakkotehtävänsä sekä pääsykokeet.

Tässä linkit ennakkotehtäviin:
käsikirjoittamisen ja kuvallisen ilmaisun sv:n etukäteisnäytön ohjeet 2011

digitaalisen äänen ja kaupallisen musiikin sv:n etukäteisnäytön ohjeet 2011

Suomenkielisten koulutusohjelmien yhteishaku on 7.3.-12.4.2011

Uusi paikallistelevisiokanava aloittaa lähetykset Ylä-Pirkanmaalla - Ensimmäinen lähetys 2.2.2011

Sketsisarja ”Kiero kierros” on rakennettu siten, että eri sketsit liittyvät toisiinsa siirtymien avulla.


Tampereen ammattikorkeakoulun Virtain toimipisteen opiskelijoiden Mediaosuuskunta Välke on aloittanut yhteistyön Pohjois-Hämeen Puhelin oy:n kanssa uuden paikallistelevisiokanavan perustamiseksi. Uuden kanavan nimi on VTV eli Välke TV.

Alueellinen televisiokanava mahdollistaa uudenlaista televisionäkyvyyttä Pohjois-Pirkanmaalla, jossa yhdistyvät nuoret osaajat, paikallisuus sekä paikalliset yritykset. Uusi kaapelikanava tavoittaa noin 10000 katsojaa alueella.

Mediaosuuskunta Välke koostuu 20 innovatiivisesta opiskelijasta, jotka tuottavat kanavalle ajankohtaisia ja paikallisia ohjelmia. VTV:n ohjelma-ajan ja paikan kaapeliverkossa tarjoaa PHPOY ja se näkyy kanavapaikalla 255. Uutena kanavana VTV vaatii näkyäkseen kanavalistan päivityksen. Kanava löytyy verkosta nimellä VTV TAMK Virrat. Lähetykset alkavat 2.2.2011 klo 19. Uusia jaksoja nähdään joka toinen keskiviikko samaan aikaan.

Opiskelijoiden Mediaosuuskunta Välke tuottaa kanavalle viittä eri sarjaa. Ilmiön äärellä on nuorten ohjelma, joka esittelee nuorisoilmiöitä lähialueen nuorten kertomana.

Kummitussarja Yliluonnollisen jäljillä parodioi yliluonnollisia ilmiöitä käsitteleviä sarjoja. Sarja tutkii kuvitteellisia henkimaailman ilmiöitä huumorin varjolla.

Lastenohjelmista vastaa sarja Varastettu lapsuus, jossa seikkaillaan kohti Lima-Lörtin linnaa vapauttamaan lapsuutta. Seikkailun aikana opitaan myös yhteistyöstä ja ystävyydestä.

Varsinainen illan kevennys on Kiero kierros. Kiero kierros sisältää erillisiä sketsejä, jotka on nivottu aasinsilloilla toisiinsa.

Lisäksi Pirkanmaan Uutiset raportoi Virtain, Ruoveden ja Mänttä-Vilppulan tapahtumista.

- Osuuskuntatoiminta antaa hyvän mahdollisuuden oppia käytännön yrittäjyyttä. Oman alueellisen televisiokanavan ja ohjelmapaketin kautta alueelliset sidosryhmät tulevat tutuksi, oma yhteistyöverkosto laajenee ja olemme mukana osaltamme kehittämässä Ylä-Pirkanmaata. Vuosi on työntäyteinen, mutta myös erittäin opettavainen kokemus, arvioi Mediaosuuskunta Välkkeen toimitusjohtaja Laura Sivonen. Kanavan alueellisuus on herättänyt mielenkiintoa paikallisissa yrittäjissä ja ohjelmien toteuttamiseen on saatu tukea eri tahoilta. Mediaosuuskunta Välkkeellä on käytössään viimeisin kalusto jolla syntyy myös tilaustöitä kuten yritysvideoita ja mainoksia.