18.04.2012 Elävä seutu Poko ry.avi

Elävä seutu VäriTv:ltä 18.4. alkaen

Paikalliskanavalla alkaa uusi ohjelma keskiviikkona 18.4. klo 19 ja 21. Elävä seutu on käsikirjoituspuolen kolmannen vuosikurssin yritysviestinnän projekti, jossa esitellään Ylä-Pirkanmaata ja alueen toimijoita erityisesti kansainvälisyyden näkökulmasta. Ohjelman kuusi jaksoa lähetetään viikottain keskiviikkoiltaisin. Ohjelma on nähtävillä myös Internetin kautta.

Ensimmäisessä Elävä seutu-lähetyksessä kerrotaan maaseudun kehittämisyhdistyksen Poko Ry:n kansainvälisestä toiminnasta. Ohjelmassa selviää mikä on Leader-hanke ja niin sanottu Saksa-hanke. Kansainvälistä tunnelmaa on luvassa, kun Poko ry:läisten lisäksi haastatellaan myös saksalaista yhteistyökumppania.

Taiteellinen tulevaisuudenkuva

Monesti törmään teksteihin, joissa paasataan taide- ja kulttuurialan ylikoulutuksesta tai pessimistisesti povataan työttymyyden olevan todennäköistä. Itse kurkotan katseeni mieluusti vielä kauemmas tulevaisuuteen.

Teknologialla näyttää nykyään olevan käänteinen vaikutus työllisyyteen verrattuna sadan vuoden takaiseen tilanteeseen. Mitä edullisemmaksi koneellistaminen ja automatisointi yrityksille tulee, sitä enemmän lentää työläisiä pihalle. Jos firmalla menee huonosti, vähennetään palkkojen maksusta lähes ensimmäisenä. Uusia hakijoita pätkätyömarkkinoille!

Ihmiskunnan liikakansoituksesta on myös paasattu paljon ja tällä hetkellä määrämme kasvaa noin neljällä yksilöllä joka sekunti. Kuka uskoo, että työpaikkoja tulee yhtä tiheästi? Kaikille ei vain voi riittää sitä kuuluisaa "työtä, jolla on tarkoitus."

Mielikuvissani yhä suurempi osa ihmisistä tulee tekemään töitä nimenomaan taiteen ja myös tieteen aloilla. Kun ei ole tarvetta töihin ja jää itselle aikaa, sitä alkaa tuntea ja tutkia maailmaa herkemmän ja tarkemmin. Tulevaisuudessa olisi paljon vapaita "työttömiä", jotka tekisivät taidetta järjettömät määrät ja ottaisivat tieteessä ripeitä edistysaskelia. Taide ja tiede rinnakkain, toinen toistaan luovuudella rikastuttaen. Tällaisiin visioihin tahdon uskoa.

Kuinkahan paljon luovuutta jää maailmassa käyttämättä kun pitää vääntää muttereita, painella nappeja, mapittaa papereita tai laskea ja tarkkailla budjettia?

Rauli Hirvilammi
Kuva09

Rakkaudesta retusointiin

Olin lähdössä illalla ystävieni kanssa ulos, kun peilin edessä meikatessani rajaukset menivät pieleen. Aloin kaihoisasti ajatella Photoshoppia. Juttelin, kuinka vähän käyttäisin liquifyä tuonne ja tänne, sekä vaalentaisin hampaita, tekisin mainosihon ja irtoripset olisivat vain muutaman klikkauksen päässä. Kuinka paljon helpompaa se olisi. Ystäväni eivät oikein ymmärtäneet näkemystäni, heistä kun on hauskempaa meikata kuulemma aivan oikeasti. Silti klubilla jatkoin vielä sinnikkäästi ihmisten muokkaamista.

Netissä leviää kuvia, joissa malleista on tehty yliluonnollisen laihoja eikä ihosta voi löytää yhden ainoatakaan huokosia. Parhaita ovat ennen ja jälkeen kuvat, joista voi vertailla kuinka vyötärö on kaventunut ja hiukset tuuhentuneet, kuin ihmeen kaupalla. Mainoksissa malleilta välillä puuttuu toinen käsi tai joissain heille on unohdettu kokonaan laittaa kasvot paikoilleen. Madonnakin näyttää ilman kuvankäsittelyä lähinnä kauhuelokuvan hirviöltä, enkä edes ala puhua miesten alusvaatemainoksista.

Työpaikaltani löytyy yli 700 sivuinen opus, joka kertoo pelkästään hääkuvien käsittelystä. Kyseessä ei ole mikään aloittelijan opas, jossa kerrotaan alusta asti kuinka kuva avataan käsittelyohjelmaan, vaan lähtökohtana on jo kuva, johon on tehty ns. ”peruskorjaukset”. Kirjassa neuvotaan eri tekniikoita, joilla voi systemaattisesti valmistaa kauniin morsiamen ja komean sulhasen. Jos jollekin hääkuvalle tekisi kirjan suositteleman koko hoidon, ei morsiusparia voisi enää tunnistaa. Siksi kirjan sivujen välistä törröttääkin kymmeniä pieniä post-it –lappuja, jotta helposti löytää vain parhaimmat ja herkullisimmat palat.

Itse kuitenkin rakastan kuvankäsittelyä, enkä ymmärrä, miksi sitä niin kovasti kritisoidaan. Digikameroiden aikana se on jopa osittain pakollista, sillä kameroiden teknologia hävittää kuvista osan sävyistä. Kyllä pimiöissäkin huiskutellaan ja säädetään valotusta, sekä liotellaan vedoksia erilaisissa liuoksissa. Nythän tekniikka on vain ottanut askeleen eteenpäin. Ja jos jossain haluaa heti nähdä työnsä jäljen, niin se on kyllä mahdollista kuvankäsittelyssä.

Itse mielelläni, ja ilman minkäänlaisia tunnontuskia, silotan morsiamelta muhkuran tai pari, sekä häivytän sulhaselta muutaman hikipisaran ja juuri puhjenneen stressi-aknen. Koen myös suuria onnen tunteita, jos malli on ennen kuvausta nukkunut todella huonosti ja pääsen iskemään järkyttävien silmäpussien kimppuun. Jonkin moraalin olen kuitenkin löytänyt, sillä olen kerran kieltäytynyt tekemästä mallille totaalista kauneusleikkausta. Omat rajat on vain löydettävä ja myönnettävä, että tosielämässä ei ole Photoshoppia.

Jaana Mäkelä
Kuva09

TAMKin osaaminen yhdistyy Saksassa

Näin talven pimeinä iltoina on hyvä palata hieman ajassa taaksepäin 

ja muistella menneen kesän tapahtumia sekä anteja.

Bloggaaja viiniviljelyksillä.

Olen opiskelija Tampereen ammattikorkeakoulussa Virtain toimipisteessä. Opiskelen käsikirjoitusta sekä kuvallista ilmaisua. Sain kesäkuussa mahdollisuuden lähteä osana maaseudun kehittämisyhdistyksen, PoKo ry:n, Leader-hanketta mukaan Saksaan tekemään matkastamme artikkelia. Kansainvälisen hankkeen tarkoituksena oli edistää EU:n maaseutualueiden kehitystä luoden lisää työpaikkoja sekä yritys- ja viriketoimintaa maaseudulle. Mukana oli myös Ylä-Pirkanmaalta elämysmatkailuyritys FunFor.

à la région -tapahtumassa oli satoja vieraita.

Matkamme keskittyi  Hunsrückin ja Keski-Reinin alueille, jossa olimme mukana à la région -gourmetfestivaaleilla. Paikalliset saksalaiset, sekä muutamat muut eurooppalaiset, ravintolayrittäjät sekä viininviljelijät tarjosivat parhaita antejaan perinteikkäässä ja korkeatasoisesta paikallisruuastaan tunnetussa ruokatapahtumassa. Suomalaista keittiötä oli edustamassa eräkokki Johannes Kalastaja hirvenlihakääryleiden sekä perunoiden kera.

Suomalainen hirvenliha makuraadissa à la régionisa.

Oma tehtäväni oli kirjoitella matkan tapahtumia muistiin ja myöhemmin koostaa niistä pirkanmaalaisiin aluelehtiin matka-artikkeli. Mukana reissussa oli myös Canon 7D, jolla napsin matkan varrelta kuvia.

Kastellaunin vanhankaupungin kierrosopas. Asianmukaisissa asusteissa.

Kokemus oli hauska; etenkin, koska en ole itse aiemmin päässyt Saksassa käymään. Haastavaa välillä oli mennä haastattelemaan englantia puhumattomia paikallisia, vaikka koulutukseni antaa viestintään valmiudet. Sanotaan nyt niin, että reippaalla hymyllä ja käsiä viuhtomalla pääsee ulkomaillakin pitkälle.

Reissullani tapasin myös kaksi muuta Tampereen ammattikorkeakoulun opiskelijaa, jotka olivat mukana  à la région -tapahtumassa. Kansainvälistä liiketoimintaa TAMKissa opiskeleva Tiia Leppikorpi toimi tapahtuman organisaattorin apulaisena sekä restonomiksi opiskeleva Maria Koskinen avusti eräkokki Kalastajaa suomalaisten ruokateltalla.

Suomalaisryhmämme ihastelemassa saksalaista arkkitehtuuria.

Matkan jälkeen lähetin tytöille muutamia kysymyksiä koskien sekä matkaamme että heidän opiskelujaan Tampereen ammattikorkeakoulussa.

Kerro vähän alkuun tarkemmin opiskeluistasi?

Maria:  Opiskelen hotelli- ja ravintola-alan restonomiksi Åkerlundinkadulla. Valmistun vuoden 2011 loppuun mennessä.

Tiia: Opiskelen international business-linjalla Tamkissa ja isona minä saan ulos paperit, joissa lukee bachelor of business administration. Vastaa Suomeksi tradenomia, mutta on englanninkielinen koulutusohjelma, niin siksi noin pitkä nimi. Koulu kestää 3,5 vuotta ja valmistun siis jouluna 2011.

Miksi päätit tulla opiskelemaan TAMK:iin?

Maria:  Halusin opiskella nimenomaan Tampereella.

Tiia: Hain Tampereen ammattikorkeakouluun, koska minua kiinnosti siellä tarjolla oleva englanninkielinen koulutusohjelma. Olin menossa myös suomenkielisen liiketalouden pääsykokeisiin, mutta sain tietää pääsystäni IB:lle onneksi ennen pääsykokeita. IB:llä kiinnosti tietysti kansainvälinen meininki, vaihto-opiskelu ja työharjoittelu, jota suositeltiin myös suoritettavaksi ulkomailla.

Mitä kaikkea opintoihisi kuuluu?

Maria: Hotellin ja ravintolan käytännön harjoittelua, kuten keittiötunteja yms., kirjanpitoa, kieliä ja projekteja.

Tiia: Opintoihini kuuluu perusopinnot logistiikasta, markkinoinnista, hallinnosta, kirjanpidosta, tietojenkäsittelystä ja taloustieteestä. Toisena opiskeluvuotena valitsin suuntatumisvaihtoehdoista markkinoinnin. IB:n opintoihin kuuluu siis myös suomalaisille opiskelijoille pakollinen ulkomaanvaihto ja kaikille opiskelijoille viiden kuukauden työharjoittelu.

Mikä oli toimenkuvasi Saksassa?

Maria: Olin Johanneksen apukokkina auttamassa ruoan valmistuksessa sekä tarjoilussa.
Tiia: Saksassa olin puoli vuotta työharjoittelussa Rhein-Hunsrückin alueen talouden kehittämiskeskuksessa, organisaation nimi siis Regionalrat Wirtschaft Rhein-Hunsrück. Siellä toimenkuvaani kuului muun muassa osallistuminen Suomen ja Saksan Leader-toimintaryhmien välisen yhteistyön suunniteluun ja kehittämiseen. Olen myös saanut olla mukana muissa ReWi:n projekteissa, jotka ovat suunnattu esimerkiksi paikallisille yrittäjille ja toimijoille. Tällä hetkellä kirjoitan lopputyötäni Regionalrat Wirtschaftille. Á la régionissa olin mukana Gerhard Stümperin pyytämänä. Olin ennen tapahtumaa läsnä muutamissa tapaamisissa ja tapahtuman aikana autoin käytännön järjestelyissä paikan päällä tapahtumaa ennen ja sen aikana.

Miten koit saksalaisen kulttuurin?

Maria: Saksalainen kulttuuri on mielestäni mukavaa ja pidän heidän ahkeruudestaan ja hyvästä työmoraalista. Vapaa-ajalla osataan kuitenkin ottaa rennosti.

Tiia: Olen tutustunut saksalaiseen kulttuuriin jo hieman Tamkista tehtyjen opintomatkojen aikana, ja sitten hieman lähemmin pääsin siihen tutustumaan vaihtolukukauteni aikana Bielefeldissä. Bielefeldissä tutustuin toki paikalliseen opiskelukulttuuriin, joka on aika samanlaista kuin Suomessa ja työharjoittelupaikassani pääsin tutustumaan saksalaiseen työelämään. En ole kauheaa kulttuurishokkia Saksassa kokenut, vaan olen sopeutunut jokaiseen asuinpaikkaani täällä todella nopeasti. Se toki auttaa, kun osaan jo kieltä aika hyvin.

Miten näet Saksan tulevaisuudessa opintojesi tai työllistymisen kannalta?

Maria: Saksa olisi yksi hyvä maa lähteä töihin, olen sitä harkinnut jo pitkään.  Reissu oli mukava ja opettava.

Tiia: Tulevaisuuden suunnitelmat valmistumisen jälkeen ovat vielä kamalan avoinna, mutta ehkä hyvä niin. Olen saanut paljon kontakteja Saksaan tämän vuoden aikana, minkä siellä yhteensä vietin, joten tulevaisuudessa niille saattaa olla käyttöä, jos esimerkiksi päätän etsiä työpaikkaa Saksasta. Vaikka en täältä työpaikkaa etsisikään, tulen silti olemaan tapaamieni ihmisten kanssa yhteydessä tavalla taikka toisella, mahdollisesti jonkin yhteistyöprojektin kautta.

Kiitoksia lämpimästi tytöille haastattelusta!

Itselleni Saksasta jäivät päällimmäisenä mieleen henkeäsalpaavat laaksomaisemat, todella vieraanvaraiset ihmiset sekä loistava, edullinen ruoka. Suosittelen kaikkia matkailijoita suuntaamaan Saksan maaseudulle ja tekemään visiittejä paikallisiin kievareihin. Ruuan hinta-laatutaso on omalla matkailukokemuksellani Euroopan parhaita.

Opiskelijoita muistutan, että TAMK on mukana kansainvälisessä ERASMUS-vaihto-ohjelmassa ja monilta aloilta on mahdollisuus suunnata mm. Saksaan vaihtoon.

Laura Sivonen / TAMK Virrat

Työttömäksi valmistuminen vain harhaluuloa?

Suomessa valmistuu vuosittain media-alan, meidän tapauksessamme tv- ja elokuva-alan, ammattilaisia. Suurin osa jää kuitenkin työttömäksi. Ala kiinnostaa suomalaisia niin paljon, että keväisin monet tuhannet nuoret hakevat viestinnän koulutusohjelmiin ympäri Suomea. Suurin osa joutuu kuitenkin pettymään, kun ei päässyt kouluttautumaan työttömäksi. Opiskelemaan päässeet sen sijaan riemuitsevat, kunnes sitten koulun päätyttyä aletaan miettiä, että mistäs niitä alan töitä saataisiin.

Myönnettäköön, että jos osaat muutakin kuin katsoa vierestä, kun muut opiskelevat ja tekevät harjoitustöitä, sinulla on mahdollisuus loistaa valitsemallasi alalla. Kuten kaikki varmasti tietävät, että ei riitä, jos olet korvaamaton kuvaaja, erinomainen editoija tai visuaalinen valaisija. Ennen kaikkea sinun täytyy olla järjettömän hyvä tyyppi!

Kerro, kerro kuvastin…

Työnhakija harmittelee, kun jäi unelmien työpaikka saamatta, vaikka onhan cv täynnä erilaisia projekteja, joissa on ollut mukana. Lienee siis parasta katsahtaa peiliin ennen työhaastatteluun menoa. Jos takaisin katsoo myrkyn niellyt, itsekäs ja ihmisiä vihaava kuvajainen, kannattaa miettiä onko valmis vaihtamaan asennettaan. Eihän kukaan halua jäädä työttömänä nuolemaan näppejään ja laittamaan työhakemusta paikalliseen ruokakauppaan. Eihän?

Jos taitoa löytyy ja asenne on kohdillaan, on edessä seuraava vaihe: itsensä markkinointi. Karu totuus on, että työ ei tule sinun luoksesi vaan sinun täytyy mennä työn luokse. Täytyy tehdä työhakemus ja cv, valmistautua haastatteluun, jossa yritetään tuoda itsestä parhaimmat puolet esiin. Mikäs sen vaikeampaa meille suomalaisille, jotka kääntävät katseen alas ja sanovat vaatimattomasti ”en mä nyt oo oikein missään niin hyvä”.

Teksti ja kuva: Marjut Lehto, KUVA09

Erilainen työpäivä

Puoli vuotta harjoittelua Director's Cutilla alkaa pian olla takanapäin. Kuluneiden kuukausien aikana on päässyt mukavan laajalti tekemään asioita. Välillä on päässyt kameran taakse, välillä valoihin ja joskus on tullut pyörittyä yleisenä apumiehenä mukana.

Pari viikkoa sitten olin juuri tälläisenä apumiehenä kun Maikkarin Filmihallilla alettiin kuvata uutta suomalaista kilpailuvisaformaattia nimeltään "Faces". Kyseisessä ohjelmassa neljä kilpailijaa yrittää tunnistaa julkisuuden kasvoja parhaiten ja tienata rahaa siinä ohessa.

Miten tämä sitten liittyy meikäläiseen? 

Noh, aloitin maanantain normaalisti auttelemalla DC:n porukkaa hallin rakennuksessa. Vedettiin valokaapelit UT-rekasta kameroille, rakennettiin kraana, kamerat, prompteri yms... Kaikki oli saatu rakennettua ja oli aika aloittaa kameraharjoitus. Suomeksi sanoen tarvittiin harjoitusveto ohjelman kulusta, että ohjaaja voi katsoa kameroiden kuvat ja studion valaistuksen kuntoon varsinaisia nauhoituksia varten.Tässä vaiheessa studio-ohjaaja kysyi minulta, ehtisinkö esittämään stunttikilpailijaa yhdessä Solar Filmsin työntekijöiden kanssa. Suostuin empimättä koska sehän kuuluu yleisenä apurina ollessa tehtäviin.

Tähän väliin on pakko vähän selittää kilpailun kulkua, että tajuatte kokonaiskuvan. Kilpailun aluksi juontaja Lenni-Kalle Taipale "arpoo" yleisöstä ensimmäisen kilpailijan. Tämä puolestaan valitsee toisen kilpailijan. Tästä alkaa "Kaksintaistelu", jossa tarkoituksena on päihittää tietenkin vastustaja. Voittaja pääsee suoraan "Rahakierrokselle", häviäjä valitsee itselleen uuden vastustajan ja tätä kuviota jatketaan niin kauan, kunnes neljä pelaajaa on Rahakierroksella. 

Rahakierrosta taas pelataan kaksi kertaa ja eniten rahaa kerännyt saa valita kenet vastustajistaan pudottaa kisasta pois. Tästä taas edetään "Face to face"-osioon, jossa kahdelle kilpailijalle näytetään 25 kasvoa. Finalistit lyövät vetoa keskenään, montako he arvioisivat tietävänsä ja vastustajan kuuluu tietenkin korottaa sitä mukaa kuin uskaltaa. Jos ei muista jotain naamaa, tippuu pelistä pois. Vihdoin alkaa finaali, jossa kilpailijan tulee tunnistaa kymmenen kasvoa ja nimetä heidät. Finaalissa rahapotti kasvaa viisinkertaiseksi. Jos yksikin menee väärin, finalisti voittaa vain sen summan, joka hänellä oli finaaliin mentäessä.

Palatakseni takaisin aiheeseen... Vaikka kyseessä oli pelkästään harjoitus kameroita varten, on jännä huomata miten kilpailuhenkisyys nousee esiin. Hävisin kolme kertaa Kaksintaistelun, ennenkuin viimeisenä pääsin mukaan Rahakierrokselle. Ensimmäisen kierroksen olin hännänhuippu. En saanut kerättyä juuri yhtään rahaa. Toisen kierroksen kohdalla aloin petrata ja sainkin pari todella arvokasta kysymystä oikein. Kierroksen voittaja ei vieläpä pudottanut minua pois, vaan vähiten rahaa keränneen.

Tästä etenimme "Face to Face"-kierrokselle, jossa vastustajani arvioi tietävänsä seitsemät kasvot. Kuittasin tietäväni kahdeksat ja hän luovutti aloitusvuoron minulle. Onneksi joukossa oli todella helppoja kasvoja kuten Minni Hiiri, Paula Koivuniemi, Ozzy Osbourne jne jne... Luettelin nimiä kuin apteekin hyllyltä ja "pääsin" finaaliin. 

Harmi ettemme ehtineet sinne asti, koska kuvat olivat kuulemma kunnossa ja työpäivä loppui siihen. Hieman harmitti, mutta toisaalta taas näissäkin ohjelmissa on paljon pelissä. Tuntuu nimittäin todella häpeälliseltä saada kierros kierroksen perään "pataan" ja näyttää idiootilta, joka ei tiedä mitään. Asiaa eivät myöskään helpota studion todella kuumat 2000 kilowatin lamput, jotka on suunnattu suoraan meikäläiseen. Kokonaisuudessaan mielenkiintoinen päivä, mutta tosipaikan tullen jättäisin kuitenkin kisailut väliin. Oli todellakin erilainen työpäivä.

Lisäinfoa löytyy täältä, vaikka enää ei kisaamaan pääsekään.

Mika Harju

KUVA09

 

Sulkakynä vai näppäimistö?

Kynttilät palavat pöydän kulmalla ja valuttavat steariinia pitkin tyhjää punaviinipullon kaulaa. Vanha kellastunut paperi on keskellä pöytää, mustepullo sen yläpuolella ja vieressä lasillinen viiniä. Pöydän ääressä istuu hieman alle kolmikymppinen mies vanha löysähihainen puuvillapaita päällä. Miehellä on viikset sekä siisti lyhyt parta ja hän kirjoittaa paperille pitkällä, hieman kulahtaneella sulkakynällä kastaen sen aina välillä mustepulloon.

Tällainen oli minun mielikuvani käsikirjoittamisesta joitakin vuosia sitten. Ja edelleenkin, jos joku sanoo sanan ”käsikirjoitus”, tulee minulle aika usein mieleen juuri tuollainen vanhahtava, romantisoitu kuva. Käsikirjoittaminen saattoi toki joskus Shakespearen aikaan olla juuri tuollaista, mutta ei nykyään.

Tietokonettaan naputtava kirjoittaja ei ole läheskään niin hohdokas mielikuva, valitettavasti. Vaikkakin tekstiä on nopeampi tuottaa ja korjailla, mutta jokin hohto siitä puuttuu. Tosin kyseessä saattaa olla vain jokin oma sairas fantasiani siitä, millainen kunnon käsikirjoittajan tulisi olla, mutta miettikää nyt itsekin. Kumpi on mielikuvana mielestänne vaikuttavampi, tyylikkäämpi, hohdokkaampi, romanttisempi?

Niin… Aina ei voi voittaa. Vaan eipä tätä mielikuvien takia opiskella. Vaikka osa kuvitellusta hohdosta ja glamourista on karissut opiskelujen aikana, ei peruskäsitys ole kuitenkaan muuttunut. Oli käsikirjoittaja sitten miltä vuosisadalta tahansa, niin tarkoitus on aina luoda uutta tekstiä uusilla ideoilla. Plussaa on myös, jos ideansa saa kirjoitettua sellaiseen muotoon, että muutkin siitä kiinnostuvat ja tuotantoprosessi lähtee käyntiin.

Jos sanon ”käsikirjoittaminen”, mitä siitä sinulle tulee mieleen? Joku voi ajatella juurikin tuota aikaisemmin kuvailemaani sulkakynällä sormenpäät musteessa raapustavaa kirjoittajaa, joku kuulee korvissaan kirjoituskoneen naputuksen ja tuntee savukkeen hämyisen tuoksun nenässään. Joku taas ajattelee välittömästi tietokonetta ja näyttöruudun hohdetta. Vaikka jälkimmäinen vaihtoehto on nykyään todellisuutta, voisi olla mielenkiintoista joskus kokeilla muitakin kirjoittamistapoja.

Syntyisikö erilaista tekstiä, jos todella ottaisin sulkakynän ja vanhan paperin käsiini? Saisinko silloin kirjoitettua yhden aikamme hienoimmista näytelmistä, tarinan riutuvasta rakkaudesta vailla vertaa? Jos kaivaisin esiin mummon vanhan kirjoituskoneen, saisinko kirjoitettua mystisimmän ja jännittävimmän dekkarin kautta aikain? Pessimistinä epäilen suuresti, mutta aina kannattaa kokeilla.

Riikka Laitinen

KUVA09

Jemppu maailmalla: Prosim pivo

Jemppu maailmalla: Prosim pivo: Pieni tovi on vierähtänyt viime päivityksestä, mutta sitäkin enemmän on kerinnyt tässä kahden viikon aikana tapahtua. Selvisi myös miksi mei...

Terveisiä Tsekistä!

Jenni ja Sinikka viettävät kolmatta opiskeluvuottaan vaihto-opiskelijoina Tsekissä Pisekissä.

Vaihtareittemme ensivaikutelma uudesta maasta  herättää lupauksia: kämppä on iso, sää on lämmintä, hinnat edullisia ja opinahjossakin kansainväliset leffafestivaalit tulossa. Hämmästystä on puolestaan herättänyt se, miten vähän tsekkiläiset osaavat englantia.

Syksyisiä tunnelmia Tsekinmaalta on luettavissa Jempun matkablogista.

Kirjaudu matkablogin lukijaksi ja seuraa tyttöjen opiskelua ja kokemuksia Tsekin Pisekissä.

Ohjauskokemus Elämää varten

Takana oli monen kuukauden ennakkotuotanto, käsikirjoitus- ja suunnittelutyö sekä näyttelijöiden ja kuvauspaikkojen etsintä. Kuvaukset alkoivat torstaina 17.3.2011 ja kestivät aina sunnuntaihin asti. Olin päätynyt ihmeelliseen tilanteeseen, sillä noina neljänä päivänä ohjasin debyyttielokuvani Elämää varten.

Kuvauspäivät olivat erikoisia kaikessa opettavaisuudessaan, eikä yksikään päivistä tuntunut samanlaiselta. Ohjaamisesta minulla oli ennakkoon vain vähän kokemusta, joka sekin oli kertynyt samana lukuvuonna tuotetusta Kiero kierros -sketsisarjasta.

Oma suurin haaste kuvauksissa oli huolehtiminen kuvausten etenemisestä ja työn jäljestä. Ratkaisu- ja johtamiskykyä ei oltu ennen koeteltu niin paljoa. Vastuun ja paineen kestäminen tuntui viimeisten ottojen jälkeen erittäin hyvältä. Olin tavallaan voittanut itseni ja sain kullanarvoista oppia siitä, millaista on pidellä niin sanotusti lankoja käsissään.

Jälkeenpäin olen huomannut, että olin kuin jossain putkessa nuo neljä päivää, joina keskityin täysillä vain lyhytelokuvan toteutumiseen. Saattoi olla, että otin työstä liikaakin paineita. Toisaalta olen aina ajatellut niin, että kannattaa pyrkiä parempiin tuloksiin kuin välttämättä pystyykään. Silloin joutuu koetella itseään, mutta oppii enemmän kun törmää oman osaamisensa rajoihin.

Kuvausten jälkeen oli jäljellä vielä reilun kuukauden jälkituotanto, ottojen synkronointi ääniin ja leikkaaminen sekä ääni- ja värimäärittely. Tässä vaiheessa jätin tarkoituksella ohjaamisen vähemmälle ja annoin editoijille melko vapaat kädet siitäkin syystä, että olin itse lähes sokea ohjaamilleni kuville. Ne näyttivät aina hyviltä. Tarina tuntui kantavan ja elokuva yksinkertaisesti toimi.

Nyt kun kuvauksista on kulunut yli kaksi kuukautta ja elokuva on ollut jo viikkoja valmiina, alan nähdä sen uudella tavalla. Näen siinä kaikki ne pikkuasiat, jotka olisi voinut ja pitänyt tehdä toisin. En kuitenkaan jää niitä sen enempää surkuttelemaan, koska pikkuasioita jää aina ja niistä pitää ottaa opikseen. Sen takia tämä elokuva on tehty. Koko tuotantoryhmä saa olla ylpeä lopputuloksesta.

Elämää varten on lähetetty myös kolmelle elokuvafestivaalille: Reikäreunaan, Minun elokuvaani ja Kettupäiville.

Teksti: Rauli Hirvilammi
Kuvat: Aino Kovalainen

Kiero kierros - ensimmäinen jakso nyt netissä!

Sketsiohjelma Kiero kierros nähtiin kevään aikana Ylä-Pirkanmaan kaapelikanavalla
VTV eli Välke TV -ohjelmapaikassa. Sketsisarja sisältää erillisiä sketsejä, jotka on nivottu aasinsilloilla toisiinsa. Ohjelman on tuottanut Mediaosuuskunta Välke.

Nyt Kiero kierros -sarjan ensimmäiseen jaksoon on mahdollista tutustua myös You tubessa. Seuraava sarjan jakso on nettitietojen mukaan luvassa heti kun ensimmäinen saa 3000 katsojaa tai 25.6.2011. Sitä odotellessa käykääpä nauttimassa ensimmäisestä jaksosta!

Tänään Plevnaan Uneton48-näytökseen!

Uneton48 -lyhytelokuvakilpailun satoa esitetään tänään 26.5. kahden näytöksen verran elokuvateatteri Plevnassa Tampereella. Jälkimmäisessä klo 19 alkavassa näytöksessä on mukana myös kaksi Virtain kässärilinjan opiskelijoiden tekemää lyhtyelokuvaa.

Univirrat-niminen ryhmä on työstänyt Nauhat kiinni -nimisen elokuvan, jota kuvaillaan esittelyteksteissä romanttiseksi komediaksi.

Lelufantasia-ryhmän elokuva on puoelstaan Alcedo at this -salainen henkilöllisyys.

Uneton49 -lyhytelokuvakilpailun työt on työstetty 13.-15.5. välisenä aikana. Molemmat Virtain työryhmät kuvailevat lopputulostaan onnistuneeksi, joten kannattaa suunnata illalla Plevnaan.

Näin syntyi elokuva "Lampun varjo"

Näyttelijät ovat valmiina, lavasteet ovat valmiina ja kuvausryhmä on valmiina. Kamera käy ja kuvaukset voidaan aloittaa. Pari kuukautta myöhemmin jälleen yksi lyhytelokuvaprojekti (ja sen myötä opintovuosi) on ohi ja elokuvat näytetty Oskari-gaalassa. Päällimmäiset tunteet ovat tietenkin hyvät vaikkei voittoa tullutkaan. Jo se että saimme näin vaikean projektin tehtyä, tuntuu hyvältä.

Jo lähtökohdiltaan Lampun varjo osoittautui haasteelliseksi projektiksi. Tiesimme Miikan käsikirjoituksen luettuamme, että tulemme tarvitsemaan tietokoneanimaatiota Hahmon henkiinherättämiseksi. Lisäksi elokuvan ohjannut Malgorzata sanoi jo aikaisessa vaiheessa, että tytön huone rakennetaan studioon. Hieman epäilytti siis mitä tästä oikein tulee. Saimme kuin saimmekin huoneen rakennettua surkeista tapiseeraustaidoistamme huolimatta ja pystyimme aloittamaan kuvaukset.

Itse hoidin tuottajan virkaa niin hyvin kuin osasin. Sain hankittua kaikki kolme päänäyttelijää (tytön, mummon, äidin) elokuvaa varten. Tai niin ainakin luulin. Kaksi päivää ennen kuvauksia tytön äidin esittäjä perui osallistumisensa ja aiheutti minulle suunnattoman ketutuksen lisäksi harmaita hiuksia. Joten jouduimme rekrytoimaan Erikan näyttelijäksi. Anteeksi vielä Erika...

Itse kuvaukset menivät suhteellisen kivuttomasti. Pysyimme suurinpiirtein aikataulussa ja saimme kaiken kuvattua kolmessa päivässä. Myös ruokahuolto pelasi. Saimme maittavat sopat (sekä muuta apetta) Kahvila-konditoria Marjaanasta. Kiitos niistä. Ei tarvinnut nähdä nälkää!

Jälkituotantovaiheessakin tapahtui kummia. Hahmon animaatio onnistui kivuttomasti. Ongelmana oli, että Riikkaa oli käytetty hahmon mallina ja hahmo sai näin varsin femiiniset muodot. Ei tässä muuten mitään, mutta (ääni)rooli oli alunperin suunniteltu tyttöä näytelleen Siri Sytelän veljelle, Mirolle. Noh tuottaja hoitaa...

Jälkikäteen mietittyäni omaa rooliani, tuottajan pesti on varsin haasteellinen. On toki miellyttävää kun saa hoidettua asiota (näyttelijät, kuvauspaikat, luvat, ruuat jne...), mutta toisaalta se on myös hyvin stressaavaa kun asiat eivät mene suunnitellusti sitten millään. Eipä se mitään. Oli mielenkiintoinen kokemus. Kiitos vielä koko kuvausryhmälle! Tehtiin mahtava leffa kaikesta huolimatta!

Teksti: Mika Harju
Juliste: Malgorzata Zaremba

VTV Kanavapaikka viritettävä uudelleen

VTV-TAMK/Virrat kanavapaikka on muuttunut. Kanavahaku on tehtävä uudelleen. Nykyisen ohjelmapaketin lähetykset jatkuvat toukokuun loppuun asti. Uusi ohjelmatuotanto kanavalla alkaa syksyllä. Ohjelmatuotannosta vastaa Tampereen ammattikorkeakoulun käsikirjoittamisen ja kuvallisen ilmaisun opiskelijoiden Mediaosuuskunta Välke.

Kuvatunnelmia uuden kanavan tiedotustilaisuudesta

Mediaosuuskunta Välke ja Pohjois-Hämeen Puhelin Oy järjestivät 26.1. Virroilla tiedotustilaisuuden ensi viikon keskiviikkona aloittavasta uudesta paikalliskanavasta Välke TV:stä. Yhteistyösopimusta juhlistettiin kakkukahveilla.

Kuvat: Annukka Ruotsala



Ruoveden kunnanhallituksen puheenjohtaja Timo Ikkala sekä koulutusjohtaja Ari Koivumäki ja koulutuspäällikkö Timo Kivikangas Tampereen ammattikorkeakoulusta keskustelivat uuden televisiokanavan mahdollisuuksista.




Sanni Ala-Heikkilä (vas.) ja Päivi ylimys (oik.) Virtain kaupungilta ja Pohjois-Hämeen Puhelin Oy:n myyntijohtaja Jari Liski kakkukahveilla uuden televisiokanavan tiedotustilaisuudessa. Taustalla Virtain yrityspalvelun toimitusjohtaja Fred Motzkin.




Pohjois-Hämeen Puhelin Oy:n myyntijohtaja Jari Liski ja Mediaosuuskunta Välkkeen puheenjohtaja Laura Sivonen allekirjoittivat yhteistyösopimuksen.

Uusi paikallistelevisiokanava aloittaa lähetykset Ylä-Pirkanmaalla - Ensimmäinen lähetys 2.2.2011

Sketsisarja ”Kiero kierros” on rakennettu siten, että eri sketsit liittyvät toisiinsa siirtymien avulla.


Tampereen ammattikorkeakoulun Virtain toimipisteen opiskelijoiden Mediaosuuskunta Välke on aloittanut yhteistyön Pohjois-Hämeen Puhelin oy:n kanssa uuden paikallistelevisiokanavan perustamiseksi. Uuden kanavan nimi on VTV eli Välke TV.

Alueellinen televisiokanava mahdollistaa uudenlaista televisionäkyvyyttä Pohjois-Pirkanmaalla, jossa yhdistyvät nuoret osaajat, paikallisuus sekä paikalliset yritykset. Uusi kaapelikanava tavoittaa noin 10000 katsojaa alueella.

Mediaosuuskunta Välke koostuu 20 innovatiivisesta opiskelijasta, jotka tuottavat kanavalle ajankohtaisia ja paikallisia ohjelmia. VTV:n ohjelma-ajan ja paikan kaapeliverkossa tarjoaa PHPOY ja se näkyy kanavapaikalla 255. Uutena kanavana VTV vaatii näkyäkseen kanavalistan päivityksen. Kanava löytyy verkosta nimellä VTV TAMK Virrat. Lähetykset alkavat 2.2.2011 klo 19. Uusia jaksoja nähdään joka toinen keskiviikko samaan aikaan.

Opiskelijoiden Mediaosuuskunta Välke tuottaa kanavalle viittä eri sarjaa. Ilmiön äärellä on nuorten ohjelma, joka esittelee nuorisoilmiöitä lähialueen nuorten kertomana.

Kummitussarja Yliluonnollisen jäljillä parodioi yliluonnollisia ilmiöitä käsitteleviä sarjoja. Sarja tutkii kuvitteellisia henkimaailman ilmiöitä huumorin varjolla.

Lastenohjelmista vastaa sarja Varastettu lapsuus, jossa seikkaillaan kohti Lima-Lörtin linnaa vapauttamaan lapsuutta. Seikkailun aikana opitaan myös yhteistyöstä ja ystävyydestä.

Varsinainen illan kevennys on Kiero kierros. Kiero kierros sisältää erillisiä sketsejä, jotka on nivottu aasinsilloilla toisiinsa.

Lisäksi Pirkanmaan Uutiset raportoi Virtain, Ruoveden ja Mänttä-Vilppulan tapahtumista.

- Osuuskuntatoiminta antaa hyvän mahdollisuuden oppia käytännön yrittäjyyttä. Oman alueellisen televisiokanavan ja ohjelmapaketin kautta alueelliset sidosryhmät tulevat tutuksi, oma yhteistyöverkosto laajenee ja olemme mukana osaltamme kehittämässä Ylä-Pirkanmaata. Vuosi on työntäyteinen, mutta myös erittäin opettavainen kokemus, arvioi Mediaosuuskunta Välkkeen toimitusjohtaja Laura Sivonen. Kanavan alueellisuus on herättänyt mielenkiintoa paikallisissa yrittäjissä ja ohjelmien toteuttamiseen on saatu tukea eri tahoilta. Mediaosuuskunta Välkkeellä on käytössään viimeisin kalusto jolla syntyy myös tilaustöitä kuten yritysvideoita ja mainoksia.

Välkkeen esite

Vilkaisuja Välkkeen ohjelmatarjontaan

Mediaosuuskunta Välke työstää ohjelmia omalle kaapelikanavalleen jo täyttä häkää. Tässä lyhyt esittely tulevasta:

ILMIÖN ÄÄRELLÄ

Ilmiön äärellä on nuorille ja nuorille aikuisille suunnattu kulttuuriohjelma. Viisihenkinen työryhmämme on juuri saanut kuvattua demojakson. Seuraavaksi luvassa on jakson kasaan editointia, josta saadaan hahmotettua ohjelman lopullinen rakenne. Kun demo on raavittu kokoon, pääsee ohjelman tuotanto kunnolla vauhtiin. Varautukaa, sillä tuutista alkaa pian puskea Pikku Poneja ja muuta mielikuvituksekasta!

VARASTETTU LAPSUUS

Varastettu lapsuus kertoo kahdesta lapsesta, Adasta ja Miskasta. He joutuvat taikamaailmaan, jossa überpahis Limalörtti hallitsee valtakuntaansa. Limalörtti pakottaa kätyrinsä kanssa lapset aikuisten maailmaan, josta he alkavat taistella tietään takaisin lapsiksi. Matkan varrella tapahtuu erinäisiä vastoinkäymisiä. Pääsanoma ohjelmassa on nauttia lapsuudesta niin kauan kuin mahdollista. Ohjelma on suunnattu lapsille.

YLILUONNOLLISEN JÄLJILLÄ

Pöö! Kummitussarjaa kuvaamme ensimmäisen jakson Virtain 4H-yhdistyksen maatalolla, jota kävimme katsomassa kuvausryhmän kanssa. Nainen ratissa, nainen kartturina; netistä otetuilla harhaanjohtavilla ajo-ohjeilla reissusta ei tullut mikään kovin suuri menestys. Lähdimme ajoissa liikenteeseen, mutta loppujen lopuksi olimme melkein puoli tuntia myöhässä.
Vastoinkäymisten jälkeen pääsimme kuitenkin perille ja totesimme talon olevan täydellinen kuvauksiin. Siellä oli mukavia ihmisiä, hyvä vastaanotto ja tilat olivat juuri sellaiset kuin olimme kuvitelleet. Kokonaisuutena reissu oli hyvin jännä.

KIERO KIERROS

Kiero kierros on huumorisarja, jonka sketseissä on absurdeja käänteitä ja kummallisia tilanteita. Sketsien välillä on aina ovela siirtyminen. Sarjassa ei ole varsinaisia päähenkilöitä, mutta se on kuitenkin helposti ymmärrettävä ja hauska. Kiero kierros on näkemisen arvoinen tapaus niille, jotka haluavat nauraa.

Sarjan alkuperäisidea on Rauli Hirvilammin ja Miika Huikurin käsialaa, jotka ovat myös ohjanneet ensimmäisiä sketsejä. Kuvauksissa on ollut hauskaa ja tekijätiimin tunnelma on toiveikas.

UUTISET

Lisäksi Välke toteuttaa kanavalle Ylä-Pirkanmaan Uutiset, jossa raportoidaan Virtain ja lähialueiden ajankohtaisista uutistapahtumista.

Lähetykset alkavat tammikuussa. Pysy kanavalla!

Mediaosuuskunta Välke

Oskareita juhlittiin

Tampereen ammattikorkeakoulun Virtain yksikön medianomiopiskelijat järjestivät torstaina 6.5. nyt jo toista kertaa lyhytelokuvakatselmuksen, tällä kertaa Virtain Kisapirtin ja elokuvateatteri Virtain Pirtin tiloissa. Tässä Oskarikaalan nimeä kantavassa tapahtumassa esiteltiin Käsikirjoittamisen ja kuvallisen ilmaisun linjan opiskelijoiden kuluvan lukuvuoden aikana työstämiä elokuvia. Elokuvien äänimaailman olivat luoneet Digitaalisen äänen ja kaupallisen musiikin suuntautumisvaihtoehdon opiskelijat. Tänä vuonna Oskarin voitti toisen vuoden opiskelijoiden lyhytelokuva Tuuliajolla.

Paikalla kutsuvierasnäytännössä oli salin täydeltä yleisöä tutustumassa kaikkiaan viiteen lyhytelokuvaan, joista yleisö sai äänestää suosikkiaan. Näytöksessä esitettiin kolme ensimmäisen vuoden opiskelijoiden elokuvaa, Kahden kauppa, Vammautunut rakkaus ja Myytävänä, sekä kaksi toisen vuoden opiskelijoiden elokuvaa, Matalat haudat ja Tuuliajolla. Tunnelma Kisapirtillä huipentui juhlatilaisuuteen, jossa yleisöäänestyksen voittanut elokuva palkittiin Oskarilla.

Voittaneen elokuvan ovat ohjanneet Antti Okkonen ja Joni Valkama. Käsikirjoituksesta vastasivat Linda Mäki-Kala ja Minna Salmi, kuvauksesta Henri Viitasalo, valaisusta Susanna Kuhanen ja leikkauksesta Jenni Ojanen. Tuottajina toimivat Tanja Haapasalmi ja käsikirjoittaja Linda Mäki-Kala, joista jälkimmäinen huolehti myös maskeerauksesta. Elokuvan lavastus ja puvustus oli toisen käsikirjoittajan, Minna Salmen käsialaa. Näiden toisen vuoden opiskelijoiden lisäksi elokuvan tekijätiimissä olivat mukana kolmannen vuosikurssin opiskelijat Rene Korpela ja Anette Siili, jotka toimivat valaisijoina, sekä kuvausassistentteina toimineet ensimmäisen vuosikurssin opiskelijat Jasper Mäkinen ja Mika Harju. Musiikista ja äänistä vastasivat Anssi Tenhunen, Jonne Haavisto ja Anu Salonen.

Elokuvan viidestä näyttelijästä neljä tuli Alavudelta: ruotsinkielisissä rooleissaan loistaneet lapsinäyttelijät, sisarukset Siri ja Miro Sytelä, nuorisoteatteria edustanut Heidi Montti sekä lasten isoisänä Antero Lahdenmäki. Lasten isäpuolen roolissa nähtiin keuruulainen Jukka Piispanen.

Teksti: Minna Salmi
Kuva: Susanna Kuhanen