Kevään vierailujen antia

Virroilla on nähty kevään aikana mielenkiintoisia vieraita. Tässä ajatuksia Jouko Aaltosen ja Mikko Kuparisen vierailuista.

Jouko Aaltonen kertoi opiskelijoille uunituoreesta dokumentistaan Taistelu Turusta.

Jouko Aaltonen - Taistelu Turusta

Kello 10.00 Teppo laittoi dokumentin pyörimään täydelle luokalle. Seuraamassa olivat ryhmät Kuva 10, Kuva 09 ja Kuva 08.

En ollut aikaisemmin kuullut kyseisestä dokumentista ja nimen mukaan ajattelin lähinnä näkeväni historiallisen dokumentin Turun palamisesta. Yllätyin positiivisesti, etten joutunut seuraamaan jo loppuun kaluttua aihetta tulipalosta.

Mielenkiintoni heräsi, kun tajusin mistä oli kyse. Kuvia vanhasta kauniista Turusta liiteli silmieni edessä. Mietin vain kuinka oli harmillista, etten ollut niitä paikkoja koskaan nähnyt, enkä tulisi edes näkemään.

Dokumentti käsitteli myös anarkistista puolta suojelusta. Tämä laittoi välillä miettimään, mitä te nuoret yritätte? Osa nuorista tuntui olevan mukana valtaajaporukassa vain siksi, että he saisivat huomiota. Tietenkin osa oli kauniin ajatuksen takana seisovia nuoria.

Dokumentti laittoi minut miettimään kuinka vaikeaa nuorten on saada oma ääni kuulumaan. Tietämättöminä politiikasta tai paperisodista he ajattelevat naivisti ja jopa ihannoivat anarkistisia valtauksia.

Dokumentti näytti kuinka kaunis Turku on joskus ollut, kuinka vanhat victorianaikaiset rakennukset kerran nousivat ylväinä Turun kaupunkikuvassa ja kuinka ne 60-luvulla musertuivat uudisrakennusten tieltä.

Dokumentin jälkeen saimme kuulla Aaltosen mielenkiintoisen luennon tekoprosessista. Saimme lukea synopsiksen ja dokumentin käsikirjoituksen. Itse sain oman kopion käsikirjoituksesta, kun kauniisti pyysin.

Kokonaisuudessaan pidin luennosta. Sain kuulla kaikenlaista mielenkiintoista dokumentin teosta ja epäselviin kohtiin tuli vastaus kuin apteekin hyllyltä.

Luennon jälkeen mietin itsekseni kuinka pahasti Turun tauti on vaikuttanut - ja tulee vaikuttamaan myös minun oman paikkakuntani kauniisiin rakennuksiin.

Milja Kauppinen

Työelämävierailut ovat antoisia kokemuksia opiskelijoille.


Mikko Kuparinen – Mobile Horror

Kauniina alkukesän päivänä 10.5.2011 noin kellonaikojen 10–16 välillä saimme nauttia av-alan ammattilaisen kädennäytteestä ja luennosta. Kuvapuolen vuosiluokat 08, 09 ja 10 olivat seuraamassa ensin Mikko Kuparisen ohjaamaa draamakomediaa Mobile Horror, jonka jälkeen ohjaaja kertoi yksityiskohtaisesti tuotantoprosessista ja vastasi oppilaiden kysymyksiin.

Elokuva oli itsessään mainio bisnesmielinen huumoripläjäys sisällöntuottajista, joiden keskinäinen harmonia ja vuorovaikutus joutuvat koetukselle fuusioitumisen uhan alla. Nimike oli alun perin näytelmä ja Kuparinen saikin tehtäväkseen luoda siitä dramatisoinnin elokuvalliseen muotoon yhdessä Juha Jokelan kanssa.

Näytelmäkäsikirjoituksen ja elokuvakäsikirjoituksen ero on siinä, että ensimmäisessä on lähes pelkästään dialogia ja jälkimmäisessä paljon enemmän toiminnan kuvausta. Kuparinen halusikin tehdä näytelmän tilanteista mahdollisimman toiminnallisia ja tämä vaati dialogin karsintaa vain siihen materiaaliin, joka tuki tarinan draaman kaarta.

Toimistoympäristönä toimiva kuvauspaikka oli tekijöille lottovoitto, sillä siinä oli vaihtelevuutta ja tilaa liikkua. Miljöönä toimisto on staattinen, mutta kuvauspaikan ikkunat toivat taustalle kaupungin sykettä. Kaikki tämänkaltaiset erikoisetkin yksityiskohdat tuotantovaiheesta olivat mielenkiintoista kuultavaa ja antoivat lisämerkitystä näkemällemme elokuvalle.

Viimeisenä osiona Kuparinen vastaili kysymyksiin ja puhui muun muassa lempiohjaajistaan, subjektiivisista näkemyksistään alasta, palkka-asioista sekä miellyttävistä ohjauskokemuksista.

Sabina Köteleki

Kuvat: Tanja Juslin

TAMK-blogi: TAMK Blog Awards

TAMK-blogi: TAMK Blog Awards: "Lukuvuoden päätteeksi päätimme antaa tunnustusta parille TAMKin blogimaailmassa ansioituneelle. TAMK-blogissa joulukuussa 2010 julkaistu T..."

Näin syntyi elokuva "Lampun varjo"

Näyttelijät ovat valmiina, lavasteet ovat valmiina ja kuvausryhmä on valmiina. Kamera käy ja kuvaukset voidaan aloittaa. Pari kuukautta myöhemmin jälleen yksi lyhytelokuvaprojekti (ja sen myötä opintovuosi) on ohi ja elokuvat näytetty Oskari-gaalassa. Päällimmäiset tunteet ovat tietenkin hyvät vaikkei voittoa tullutkaan. Jo se että saimme näin vaikean projektin tehtyä, tuntuu hyvältä.

Jo lähtökohdiltaan Lampun varjo osoittautui haasteelliseksi projektiksi. Tiesimme Miikan käsikirjoituksen luettuamme, että tulemme tarvitsemaan tietokoneanimaatiota Hahmon henkiinherättämiseksi. Lisäksi elokuvan ohjannut Malgorzata sanoi jo aikaisessa vaiheessa, että tytön huone rakennetaan studioon. Hieman epäilytti siis mitä tästä oikein tulee. Saimme kuin saimmekin huoneen rakennettua surkeista tapiseeraustaidoistamme huolimatta ja pystyimme aloittamaan kuvaukset.

Itse hoidin tuottajan virkaa niin hyvin kuin osasin. Sain hankittua kaikki kolme päänäyttelijää (tytön, mummon, äidin) elokuvaa varten. Tai niin ainakin luulin. Kaksi päivää ennen kuvauksia tytön äidin esittäjä perui osallistumisensa ja aiheutti minulle suunnattoman ketutuksen lisäksi harmaita hiuksia. Joten jouduimme rekrytoimaan Erikan näyttelijäksi. Anteeksi vielä Erika...

Itse kuvaukset menivät suhteellisen kivuttomasti. Pysyimme suurinpiirtein aikataulussa ja saimme kaiken kuvattua kolmessa päivässä. Myös ruokahuolto pelasi. Saimme maittavat sopat (sekä muuta apetta) Kahvila-konditoria Marjaanasta. Kiitos niistä. Ei tarvinnut nähdä nälkää!

Jälkituotantovaiheessakin tapahtui kummia. Hahmon animaatio onnistui kivuttomasti. Ongelmana oli, että Riikkaa oli käytetty hahmon mallina ja hahmo sai näin varsin femiiniset muodot. Ei tässä muuten mitään, mutta (ääni)rooli oli alunperin suunniteltu tyttöä näytelleen Siri Sytelän veljelle, Mirolle. Noh tuottaja hoitaa...

Jälkikäteen mietittyäni omaa rooliani, tuottajan pesti on varsin haasteellinen. On toki miellyttävää kun saa hoidettua asiota (näyttelijät, kuvauspaikat, luvat, ruuat jne...), mutta toisaalta se on myös hyvin stressaavaa kun asiat eivät mene suunnitellusti sitten millään. Eipä se mitään. Oli mielenkiintoinen kokemus. Kiitos vielä koko kuvausryhmälle! Tehtiin mahtava leffa kaikesta huolimatta!

Teksti: Mika Harju
Juliste: Malgorzata Zaremba

"Se oli niin lähellä!"

Tanja Juslin juoksi melkein satasen maailmanennätyksen, mutta kuvapuolen joukkueen, Anastasian, Ulla-Riikan ja Tanjan, sijoitus riitti Kinect-cupissa tänä vuonna vain kakkossijaan.

Huhtikuussa järjestetyssä Wirtaus-tapahtumassa kisattiin X-Box 360:sta ja Kinectistä kolmen erilaisen tehtävän muodossa. Tehtävät olivat sadan metrin juoksu, keilaus ja väistely. Kaikki tehtävät suoritettiin Kinectillä. Kilpailun voittivat PIRKOn ammattiopiston oppilaat Tero, Eetu ja Marley. He saivat yhteensä 26 pistettä kolmestakymmenestä.

”Onneksi olimme saaneet harjoitella peliä jo hieman etukäteen koululla”, ryhmäläiset toteavat. ”Jännitti kyllä tosi paljon”, Marley lisää, vaikka tulikin toiseksi väistelyssä. Myös 100 metrin juoksussa Tero pääsi kakkossijalle.

Joukkue muodostettiin vasta tapahtumapaikalla. Luotto ryhmän voittoon oli kuitenkin koko ajan suuri, vaikka keilaus ei mennytkään ihan nappiin.

”Olimme Wirtauksessa muutenkin töissä. Oli hieno fiilis voittaa”, Tero sanoo. Wirtaus oli heistä onnistunut tapahtuma ja erityisesti Palefacen keikka oli hyvä.
Wirtaus-tapahtuman järjestivät TAMKin musapuolen toisen vuosikurssin opiskelijat.


Samuli Jylhä (alh. oik.) ojensi järjestäjien puolesta voittajajoukkueelle arvokkaan Kinect X-box 360 -paketin

Teksti: Ida-Maria Matinlauri ja Roosa Salonen
Kuvat: Heli Antila

Pääsykokeet parin viikon päästä!

Aivan näinä päivinä postiluukustasi on toivottavasti kolahtanut kutsu valintakokeisiin. Tampereen ammattikorkeakoulun Virtain toimipisteessä viestinnän koulutusohjelman valintakokeet järjestetään 31.5. ja 1.6.

Pääsykokeisiin osallistujien suuren määrän vuoksi uudet opiskelijakandidaatit kutsutaan paikalle neljässä eri ryhmässä. Oman ryhmäsi tarkka osallistumispäivä ja aikataulu löytyvät saamastasi kutsukirjeestä. Erillistä ilmoittautumista pääsykokeisiin ei vaadita.

Mikäli et saanut tällä kertaa kutsua, voit hakea opiskelupaikkaa meiltä vuoden päästä uudelleen.

Kuvapuolella valintakoe koostuu yksilöhaastatteluista ja ryhmätyöskentelystä. Musapuolella on luvassa musikaalisuustesti, yksilöhaastattelut ja ryhmäkeskustelu.

Pääsykoepäivinä paikalla on myös tuutoriopiskelijoita, joiden kanssa Sinulla on mahdollisuus keskustella opiskelusta ja asumisesta Virroilla.

Valintakokeiden tulokset julkaistaan aikaisintaan heinäkuun neljäntenä päivänä TAMKin kotisivuilla. Valitut hakijat saavat myös kirjallisesti (ja matkapuhelinviestillä) tiedon valinnasta ja opintojen käynnistymisestä. Opiskelu alkaa tiistaina 23.8. klo 10.

Tervetuloa valintakokeisiin!

Tutkimusmatkalla Lontoossa!

Vietin toukokuun ensimmäisen viikon Lontoossa ja nähtäväähän siellä riitti. Turistina suuntasin tietysti kaikille tuttuun Madame Tussaudsin vahakabinettiin! Vahanuket viehättivät, mutta jäivät kuitenkin ehkä kakkoseksi yllättävän bonusherkun tullessa vastaan, vahakabinetin pääsylipun hintaan kuului nimittäin MARVELIN 4D-elokuva! Tällaista spektaakkelia en ollut aikaisemmin päässytkään kokeilemaan ja sinne meninkin innokkaana komeat kakkulat päässäni. Tietämättömille tiedoksi, että 4D-elokuva on siis 3D-elokuva, joka on höystetty efekteillä jotka lisäävät vaikutusta.

Elokuvasaliin astuessani olin ihmeissäni kookkaasta kankaasta, joka kiersi lähes kokonaan salin ympäri. Penkkiin istahtaessani olin innoissani ja elokuvan pärähtäessä päälle efektit alkoivat heti paukkua. Spidermanin seitit sujahtivat korvien vierestä ja Hulkin heittämät autot tärähtelivät penkissä. Jopa selkään iskeytyi pariin otteeseen nyrkkiä. Efektien viedessä pääosan itse juoni jäi kuitenkin hieman tylsähköksi, eikä sitä olisi ilman efektejä jaksanut seuratakaan.

Fyysisesti tämä ”koettelemus” oli rankka, vaikka pätkä oli hädin tuskin kymmentäkään minuuttia, olin aivan typertynyt tästä aistiähkystä. Onko tässä todellakin elokuvien tulevaisuus? Mielestäni 4D-elokuvat ovat jännittävä uusi maailma, mutta ehkä ne tuovat kuitenkin tapahtumat liian lähelle? Vai olemmeko vain tottumattomia tällaiselle ärsykkeelle, ehkä ihmiset televisionkin tullessa kokivat samanlaista aistiähkyä, mutta kuitenkin tottuivat ajan kuluessa television vilinään. 4D-elokuva kuitenkin vie ihmisen elokuvan maailmaan tavalla jota ei ole ennen nähty ja siksi suosittelenkin sitä kaikille ainakin kerran koettavaksi!

- Satu Majava

Tässä on vielä traileri kyseiseen pätkään: http://www.youtube.com/watch?v=Bn-jf_TdRlw

Me rakastamme!

Kevään lyhytelokuvien esittelyssä eilisessä gaalassa Oskarin kaapannut "Me rakastamme":

Me Rakastamme -elokuva on hyvän mielen rakkaustarina, jonka päähenkilönä on nuori pappi Henrik. Henrikin puntit alkavat vipattaa ja kädet hikoavat, kun seurakuntaan palkataan uusi kanttori, nuori ja kaunis Sanni. Henrik ei kuitenkaan uskalla heittäytyä rakkauden vietäväksi, vaan tuntee itsensä kömpelöksi ja ujoksi. Hän piiloutuu töidensä taakse ja keskittyy vain seurakunnan hyvinvointiin. Tukenaan Henrikillä ovat hänen rukouksensa, sekä hyvä ystävä Jouni. Onnistuuko Henrik voittamaan ujoutensa? Se jääköön salaisuudeksi.

Idea elokuvaan tuli viimeaikaisista keskusteluista Suomen evankelisluterilaisen kirkon toiminnasta ja siitä miten negatiivisessa valossa kirkko nykyään nähdään. Me Rakastamme on tarina, jolla halutaan osoittaa, että kirkon työntekijätkin ovat vain ihmisiä ja kamppailevat samojen ongelmien kanssa siinä missä muutkin.