Arkista tarinaa

Tässä blogissa käsikirjoittamisen ja kuvallisen ilmaisun eri vuosikurssien opiskelijat kertovat tarinoita opiskelun arjesta Tampereen ammattikorkeakoulun Virtain toimipisteessä.
Tervetuloa blogimme lukijaksi! Lisätietoa opinnoista Virroilla

keskiviikko 8. helmikuuta 2012

Tänään vuorossa lifestyle-paketti

Tänään on vuorossa Lifestyle-paketti, joka on katsottavissa klo 18 ja klo 21 Ylä-Pirkanmaan paikalliskanavalla tai Internetin kautta (tarkemmat ohjeet osoitteesta www.mediataidem.com).

Uudet lähetykset tulevat joka viikko keskiviikkoisin. Kulttuuripaketti vie katsojan henkilödokumenttien, matkailun, elokuvien ja musiikin maailmaan, kun taas lifestylessa sukelletaan ruoan, muodin, laihdutuksen sekä autojen matkaan. 

Lifestyle-paketin ohjelmien aiemmat jaksot löydät täältä:



Tyylitellen


Automania

Askel


4Food 

tiistai 7. helmikuuta 2012

Taiteellinen tulevaisuudenkuva

Monesti törmään teksteihin, joissa paasataan taide- ja kulttuurialan ylikoulutuksesta tai pessimistisesti povataan työttymyyden olevan todennäköistä. Itse kurkotan katseeni mieluusti vielä kauemmas tulevaisuuteen.

Teknologialla näyttää nykyään olevan käänteinen vaikutus työllisyyteen verrattuna sadan vuoden takaiseen tilanteeseen. Mitä edullisemmaksi koneellistaminen ja automatisointi yrityksille tulee, sitä enemmän lentää työläisiä pihalle. Jos firmalla menee huonosti, vähennetään palkkojen maksusta lähes ensimmäisenä. Uusia hakijoita pätkätyömarkkinoille!

Ihmiskunnan liikakansoituksesta on myös paasattu paljon ja tällä hetkellä määrämme kasvaa noin neljällä yksilöllä joka sekunti. Kuka uskoo, että työpaikkoja tulee yhtä tiheästi? Kaikille ei vain voi riittää sitä kuuluisaa "työtä, jolla on tarkoitus."

Mielikuvissani yhä suurempi osa ihmisistä tulee tekemään töitä nimenomaan taiteen ja myös tieteen aloilla. Kun ei ole tarvetta töihin ja jää itselle aikaa, sitä alkaa tuntea ja tutkia maailmaa herkemmän ja tarkemmin. Tulevaisuudessa olisi paljon vapaita "työttömiä", jotka tekisivät taidetta järjettömät määrät ja ottaisivat tieteessä ripeitä edistysaskelia. Taide ja tiede rinnakkain, toinen toistaan luovuudella rikastuttaen. Tällaisiin visioihin tahdon uskoa.

Kuinkahan paljon luovuutta jää maailmassa käyttämättä kun pitää vääntää muttereita, painella nappeja, mapittaa papereita tai laskea ja tarkkailla budjettia?

Rauli Hirvilammi
Kuva09

maanantai 6. helmikuuta 2012

Rakkaudesta retusointiin

Olin lähdössä illalla ystävieni kanssa ulos, kun peilin edessä meikatessani rajaukset menivät pieleen. Aloin kaihoisasti ajatella Photoshoppia. Juttelin, kuinka vähän käyttäisin liquifyä tuonne ja tänne, sekä vaalentaisin hampaita, tekisin mainosihon ja irtoripset olisivat vain muutaman klikkauksen päässä. Kuinka paljon helpompaa se olisi. Ystäväni eivät oikein ymmärtäneet näkemystäni, heistä kun on hauskempaa meikata kuulemma aivan oikeasti. Silti klubilla jatkoin vielä sinnikkäästi ihmisten muokkaamista.

Netissä leviää kuvia, joissa malleista on tehty yliluonnollisen laihoja eikä ihosta voi löytää yhden ainoatakaan huokosia. Parhaita ovat ennen ja jälkeen kuvat, joista voi vertailla kuinka vyötärö on kaventunut ja hiukset tuuhentuneet, kuin ihmeen kaupalla. Mainoksissa malleilta välillä puuttuu toinen käsi tai joissain heille on unohdettu kokonaan laittaa kasvot paikoilleen. Madonnakin näyttää ilman kuvankäsittelyä lähinnä kauhuelokuvan hirviöltä, enkä edes ala puhua miesten alusvaatemainoksista.

Työpaikaltani löytyy yli 700 sivuinen opus, joka kertoo pelkästään hääkuvien käsittelystä. Kyseessä ei ole mikään aloittelijan opas, jossa kerrotaan alusta asti kuinka kuva avataan käsittelyohjelmaan, vaan lähtökohtana on jo kuva, johon on tehty ns. ”peruskorjaukset”. Kirjassa neuvotaan eri tekniikoita, joilla voi systemaattisesti valmistaa kauniin morsiamen ja komean sulhasen. Jos jollekin hääkuvalle tekisi kirjan suositteleman koko hoidon, ei morsiusparia voisi enää tunnistaa. Siksi kirjan sivujen välistä törröttääkin kymmeniä pieniä post-it –lappuja, jotta helposti löytää vain parhaimmat ja herkullisimmat palat.

Itse kuitenkin rakastan kuvankäsittelyä, enkä ymmärrä, miksi sitä niin kovasti kritisoidaan. Digikameroiden aikana se on jopa osittain pakollista, sillä kameroiden teknologia hävittää kuvista osan sävyistä. Kyllä pimiöissäkin huiskutellaan ja säädetään valotusta, sekä liotellaan vedoksia erilaisissa liuoksissa. Nythän tekniikka on vain ottanut askeleen eteenpäin. Ja jos jossain haluaa heti nähdä työnsä jäljen, niin se on kyllä mahdollista kuvankäsittelyssä.

Itse mielelläni, ja ilman minkäänlaisia tunnontuskia, silotan morsiamelta muhkuran tai pari, sekä häivytän sulhaselta muutaman hikipisaran ja juuri puhjenneen stressi-aknen. Koen myös suuria onnen tunteita, jos malli on ennen kuvausta nukkunut todella huonosti ja pääsen iskemään järkyttävien silmäpussien kimppuun. Jonkin moraalin olen kuitenkin löytänyt, sillä olen kerran kieltäytynyt tekemästä mallille totaalista kauneusleikkausta. Omat rajat on vain löydettävä ja myönnettävä, että tosielämässä ei ole Photoshoppia.

Jaana Mäkelä
Kuva09

torstai 2. helmikuuta 2012

Kevään ennakkotehtävät julkaistu

Uudet käsikirjoittamisen ja kuvallisen ilmaisun suuntautumisvaihtoehdon ennakkotehtävät on julkaistu


 Viestinnän koulutusohjelmaan hakiessasi toimita

1. etukäteisnäyttö ja kyselylomake
2. kopio yhteishaun nettihakemuksesta

Virroille 3.4. klo 16.15 mennessä osoitteeseen

TAMK Virrat
Sipiläntie 1
34800 VIRRAT