Medianomi saattaa löytää itsensä työelämässä tilanteista, joissa Diilin tehtävät tuntuvat leikinlaskulta ja kouluprojektit marjanpoiminnalta. Tässä yksi omakohtainen esimerkki:
Herätysliikkeestä kertova dokumentaarinen elokuva on tulossa ensi-iltaan muutaman viikon kuluttua. TV2:n homoillan jälkeisessä Suomessa, juuri seurakuntavaalien alla, saa elokuvan rahoittaja kuningasidean paneelikeskustelusta, joka samalla markkinoisi elokuvaa ja liittyisi tämänhetkiseen yhteiskunnalliseen keskusteluun.
Viikko aikaa järjestää paikalle niin yleisö, keskustelijat kuin lehdistökin. Katseet kääntyvät sinuun ja nakki napsahtaa.
Ajatukset sinkoilevat päässäsi sinne tänne. Keitä pyydetään paneelikeskustelijoiksi – mukaan kirkollisvaaliehdokkaita, ei kuitenkaan vain poliittisia, vaan mahdollisimman erilaisia mielipiteitä edustavia ihmisiä ja tietysti niin kiinnostavia, että lehdistökin vaivautuu paikalla.
Huomaat istuvasi kirjoittamassa mailia piispalle. Miten muotoillaan maili piispalle paneelikeskustelusta, jonka otsikko on ”Onko kirkko hajoamassa?”
Kun paneelikeskustelijat on saatu juuri ja juuri kokoon, edessäsi on vielä suurempi ongelma. Kuinka saat lehdistön ja yleisön tapahtumaan? Aikaa on enää kaksi päivää. Eipä muuta kuin word laulamaan ja lehdistötiedotetta luonnostelemaan. Tämän jälkeen tiedote jakeluun kaikille aina naapurin mummosta Helsingin Sanomiin. Sitten soittokierros perään – oletteko tulossa, ai ette? No miettikää vielä kuinka hieno ja jännittävä tilaisuus on kyseessä! Lopulta olet saanut varmistettua, että vain Töölön kaupunginosalehti on tulossa paikalle ja epätoivo iskee.
Entäs se yleisö sitten, on varmaan mahtava tunne paneelikeskustelijoilla puhua tyhjälle salille. Massapostitus Facebookiin, tärpit kaikilla mahdollisille menopalstoille ja sormet ristiin. Keskustelutilaisuuden päivä koittaa ja kylmänväreet kiirivät pitkin selkää, olet varma että paikalle ei tule ketään. Toivonkipinä syttyy aamulla, kun avaat Hesarin ja menopalstalla on maininta tapahtumasta.
Toivo on ehtinyt karista jo keskipäivään mennessä, kädet täristen avaat tilaisuuden pitopaikan oven. Ja kas, ihme on tapahtunut tai sitten uurastus on palkittu. Eteisessä odottaa jo hyvissä ajoin joukko ihmisiä. Paikalle saapuu lopulta useita lehtiä, paneelikeskustelu on hedelmällistä ja yleisökin intoutuu kyselemään. Tunnet itsesi voittajaksi ja olet valmis kohtaamaan seuraavan viikon mahdottoman tehtävän.
Erna Vuorenmaa/
RICH06
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti