Arkista tarinaa

Tässä blogissa käsikirjoittamisen ja kuvallisen ilmaisun eri vuosikurssien opiskelijat kertovat tarinoita opiskelun arjesta Tampereen ammattikorkeakoulun Virtain toimipisteessä.
Tervetuloa blogimme lukijaksi! Lisätietoa opinnoista Virroilla

perjantai 13. joulukuuta 2013

Kannustusta opinnäytetyön tekijöille


Kolme kuukautta sitten olin ehkä samanlaisessa tilanteessa, kuin muutkin. Minulla ei ollut yksinkertaisesti MITÄÄN ideaa eikä tietoa siitä, että mitä aion lopputyökseni tehdä. Kirosin ja ahdistuin ajatuksesta, enkä halunnut edes tehdä koko lopputyötä. Kyselin opettajilta ja muilta oppilailta ristiin rastiin kysymyksiä, että mitä voisin kirjoittaa ja että onko edes pakko kirjoittaa. Olin aika pihalla asiasta. Mitä enemmän mietin asiaa, sitä epätoivoisemmaksi ajatukseni menivät.

Lopulta päätin, että ”nyt teet aiheesta, joka on ehkä jo käsitelty moneen kertaan”. Päätin kirjoittaa henkilöhahmoista. Tiesin, etten tiennyt aiheesta paljoa, mutta siitä voisi olla joskus itselle hyötyä. Haaveenani on aina ollut päästä käsikirjoittajaksi ja käsikirjoittajan olisi hyvä tietää henkilöhahmoista jotain. Olisin voinut tietenkin kirjoittaa sekä taiteellisen että kirjallisen osion lopputyötä varten, mutta ajattelin että kirjallisesta tutkimuksesta saa nopeammin palautteen. Ja 20 sivua ekstraa ei varmasti tuntuisi missään, jos lopputyössä käyttäisi tarpeeksi esimerkkejä.

Opettajat loivat minulle alkutavoitteen. Ensiksi kansilehti, sisällysluettelo ja johdanto. Sen jälkeen kirjastoon lainaamaan niin paljon kirjallisuutta kuin vain pystyy. Kirjastosta mukaan lähti aluksi kolme kirjaa, myöhemmin viisi lisää ja sitten kaksi. Tutkin internetistä kaikkea mahdollista henkilöhahmoihin liittyvää. Sitten se iski. Minulla ei ollut edes vielä sivua kirjoitettuna, ja inspiraatio iski. Edessäni oli yhtäkkiä seitsemän sivua tekstiä. Olin kirjoittanut neljä sivua stereotypioista ja kolme sivua henkilöhahmon nimestä. Kohta minulla olikin 17 sivua.

Mutta minulle se ei siltikään riittänyt. Itsekritiikki jylläsi kovaa ja en koskaan riittänyt itselleni. Minulla piti olla HETI se 50 sivua. Ahdistuin ja mietin mitä teen. Tuntui, että jäin jumiin taas. En varmaan kirjoittanut puoleen kuukauteen mitään. Kun en kirjoittanut, ahdistuin ja itkin epätoivoani muille. Sain kannustusta eri osapuolilta ja se tuntui hyvälle. Ideoita tuli lisää, ja aloin taas kirjoittaa. Loin itselleni tavoitteen: vähintään 20 sivua marraskuulle tehtynä. Kun sitten marraskuussa palautin opettajille vielä keskeneräisen työni, oli sivumäärä jo huimasti yli 30. Tuntui hyvälle saada kommentteja, parannus- sekä kirjoitusehdotuksia. Ennen joulukuun keskivaihetta palautin 55-sivuisen lopputyön opettajille ja tuntui, että suuri painolasti tipahti harteiltani. Oli voittajafiiis suoraan sanottuna!

Opettajien apu tässä oli suurinta. Meille on sanottu monesti, että opettajat ovat sitä varten, että he auttavat ja tukevat työn edistyksessä. Usein ajattelemme, että ”joojoo niin varmaan” emmekä osaa ehkä arvostaa sitä. Kuvittelemme pärjäävämme yksin ja sitten haluamme vain palautteen valmiista työstä. Ja jos työ ei etene, emme puhukaan asiasta, vaan työ jää sitten pölyttymään moneksi viikoksi, kuukaudeksi, vuodeksi, koska emme osaa tai olemme liian ylpeitä pyytämään apua. Myönnän itse melkein jämähtäneeni samanlaiseen tilaan. Asiaa esti kuitenkin se, että minulla oli vielä lähiopetusta, joten opettajiin ei voinut olla törmäämättä koulun käytävillä. On mahtavaa tietää, että opettajien apu löytyy läheltä, ja aina silloin kun sitä tarvitsisi. 

Suosittelen oikeasti olemaan aktiivisesti yhteydessä opettajiin lopputyön tiimoilta. Sillä he oikeasti auttavat ja neuvovat tarvittaessa! Ei kannata jäädä yksin murehtimaan, kun kirjoittaminen ei etene. Myös internet ja kirjastot ovat täynnä ohjeistuksia ja tietoa asioista, jotka voivat olla apuna. Kannattaa valita aihe, joka on itseä lähellä sydäntä. Vaikka aihetta olisikin joku aiempi opiskelija käsitellyt jo, ei se tarkoita sitä etteikö siitä voisi tai saisi kirjoittaa. Näkökulmat ja kirjoitustyylit ovat kaikilla erilaisia.

Tsemppiä kaikille opinnäytetyötä kirjoittaville! 

Heini Kuitunen
Kuva10

tiistai 3. joulukuuta 2013

Ajatuksiani opiskelusta



Opinnäytetyö on todella haastava ja hermoja raastava. Minäkin olen monet kyyneleet vuodattanut sen kanssa ja miettinyt, että ”Hitto ei tästä tuu mitää.” Siinä vaiheessa tekisi mieli lyödä hanskat tiskiin ja sanoa, että ”en tee tätä saamarin opinnäytetyötä.” Ei auta itku markkinoilla, vaan pakko se on tehdä jos haluaa joskus valmistuakin. Sitten kun tekstiä tulee, niin sitä tulee ja tulee ja tulee. Kunnes keskittyminen alkaa herpaantua. 

Medianomeista puhutaan, että koulutamme itsemme työttömäksi. Se pitää osittain paikkansa. Aina ei ole töitä tiedossa ja valmistuttua voi olla sama edessä. Tämän linjan nimi on käsikirjoittaminen ja kuvallinen ilmaisu, josta suuntautuu eri työtehtäviin. Joistakin voi tulla: kuvaajia, käsikirjoittajia, ohjaajia, tuottajia, valaisijoita tai sitten puvustus- lavastus- tai maskeerausihmisiä. Lisäksi voi päästä toimittajaksi lehteen. 

Olen ollut harjoittelussa Tampereen teatterilla vuonna 2007 ja YLE:llä Pasilassa vuonna 2011. YLE:llä opin kaikkea uutta kameroista ja tv-ohjelmien kuvauksesta. Sain kuvata muun muassa suoran lähetyksen Puoli seitsemän -ohjelmassa. Olin myös jalkapalloa seuraamassa ja laittamassa kameroita kuntoon, eli kasasin niitä ja purin ne kuvausten lopuksi. Sinne mennessä sanoin etten tykkää jalkapallosta yhtään. No ilta eteni ja siinä seurasin peliä ja huomasin yllätyksekseni, että melkein huusin vastapuolen pelaajille, että ”älkää tehkö maalia vaan antakaa muillekin mahdollisuus.” Mutta minun piti olla hiljaa, koska kamerat pyörivät ja ottelua tallennettiin. 

Suosittelen kaikille muille opiskelijoille, että ottakaa opiskelu tosissanne jo ensimmäisenä vuonna. Itselläni meni ensimmäinen ja toinen vuosi siihen, että en oikein keskittynyt kunnolla ja ajattelin, että ”kyllä mä vielä opin ja pääsen mukaan näihin juttuihin.” Mutta kuinkas kävikään. Tehtäviä kerääntyi ja kerääntyi koko ajan ja aloin kolmantena vuonna miettiä, että ”ei saamari, kun onkin paljon kursseja ja tehtäviä. Pitäisi nyt vähä keskittyä ja jutella opettajille.” Sainkin asioita selvitettyä. 

Mutta kun huomaa, että ei ehdi kaikkea, niin ajattelee taas ”Mä teen sitte vikana vuonna.” Nyt onkin sitten oltu täällä 4½ vuotta ja kauhea paniikki päällä, kun pitää tehdä opinnäytetyötä kurssien ohella. Olen joutunut etsimään opettajia ympäri koulua ja laittanut sähköpostia, että kuinkas teen tämän kurssin kanssa ja kuinkas tuo toinen sitten menee? Olen huomannut että kysymällä asioista saa paljon tietoa ja pääsee opiskeluissa eteenpäin, joten sanon teille muillekin, että ”Kysykää ihmeessä opettajilta tai kavereilta apua jos ette ymmärrä. Muistakaa myös se että, tyhmiä kysymyksiä ei ole olemassakaan.”  

Annukka Ruotsala

tiistai 8. lokakuuta 2013

Oletko kirjallisuuden superfani? Kirjallisuusohjelma etsii haastateltavia

Oletko romanttiseen kirjallisuuteen hurahtanut raksamies?
Kauhukirjallisuuden kieroista koukeroista pitävä kokki?
Lovecraftistä innostunut lihakauppias?


Osuuskunta MediataideM:n kirjallisuusohjelma etsii innokkaita haastateltavia, jotka ovat jonkin kirjallisuusgenren/kirjailijan/kirjasarjan superfaneja.

Ohjelmaan etsitään nimenomaan maallikoita, eikä varsinaisesti alan ammattilaisia (esim. kirjailijoita, joskaan omakustanteita ei lasketa).  Faneilta toivotaan halua kertoa asiasta, ja asian saa kertoa persoonallisesti. Haluamme myös kuvata haastateltuja arkielämässään. Eli toivoisimme haastateltavalta työ- tai opiskelupaikkaa, jossa olisi mahdollista kuvata esim. työpäivän jälkeen. Mitä visuaalisesti kiinnostavampi tai erikoisempi ammatti, sitä parempi.

Mieluiten toivomme haastateltavia Pirkanmaan (erityisesti Ylä-Pirkanmaan) alueelta, mutta olemme avoimia muillekin halukkaille, erityisesti Seinäjoki-Tampere-Jyväskylä kolmion sisällä.

Tv-ohjelma tulee näkymään ensivuoden alussa Ylä-Pirkanmaan alueen kaapeliverkossa kanavapaikalla 255 (VäriTV), sekä netistä osana kerran viikossa lähetettävää ohjelmapakettia. Sen kesto tulee olemaan noin 10 minuuttia, josta haastattelusta koostuu noin 7 minuuttia.

Mikäli haluat kuulla lisää ja ilmoittautua ohjelmaan mahdolliseksi haastateltavaksi, laita seuraavat tiedot osoitteeseen maailmojasivuilla@gmail.com mahdollisimman nopeasti, mieluusti heti.

Nimi:
Asuinpaikka (tai opiskelu/työpaikka, jos sijaitsee eripaikassa kuin asuinpaikka)
Opiskelu- tai työpaikka (ammatti):
Mistä kirjallisuusgenrestä/kirjasarjasta/kirjailijasta olet halukas kertomaan?

Lisäksi liitä mukaan esimerkiksi kysymykset!

tiistai 17. syyskuuta 2013

Joko mennään ?!

Essi Tarvainen, Eveliina Liias, Tiia Tuhkasaari, Joni "Pehtis" Laakso, 12KUVA




"Ai paljon meillä oli vaihtoaikaa?" "Neljä minuuttia." "Mitä?!"

No kyllähän siinä ajassa ehtii! Rinkka selkään, kamera kaulaan ja juoksuksi. Tällainen oli yksi junanvaihto matkalla Amsterdamista Pariisiin, muissa neljässä oli hieman enemmän aikaa.


"Mä luulin että mä pissasin housuun! Mutta se olikin vain vettä!" totesi kauhunkankea opiskelija Disneylandin vuoristoradan jälkeen.


"Se on yhdensorttinen kaktus..." "No, no, è fico d'India!" "Eli siis ei oo kaktus, vaan intianviikuna... No googlataan sit ku päästään kotiin..." Hedelmät kuitenkin olivat hyviä, ja analyysimme kuuluu: persikan ja mangon oloista hedelmälihaa ja hieman lakan siemeniä suuremmat pikkukivet - eikun siemenet.


Istumme Nizzassa rannalla auringon laskiessa. "Ostitko taas esipaistettuja?" "En muuten kattonu!" [hahahahaa] "No?"

"On tää aika komee, mut on meillä Turengissa hienompi."


Olen isossa, hienossa goottilaisessa kartanossa. Kynttilälyhdyt valaisevat käytäviä kun laskeudun leveitä portaita alasaliin... KOP KOP KOP. "???" KOP KOP KOP. "Tiia! Ootsä hereillä? Joku koputtaa oveen! Voisitsä avata, täältä on niin vaikee tulla alas." Saimme siis lopulta yöjunassa passimme takaisin ennen saapumistamme Roomaan.

"I've sent two postcards," Tiia unissaan.


"Mitä täällä tapahtuu? Eikö yksikään rinkka menny intokiinaan? Kaikki tuli kotiin?"




Reilireissu - joko mennään

tammikuussa VäriTV:llä! 

 

keskiviikko 29. toukokuuta 2013

Villi Visio nyt luettavissa!

Tänä keväänä TAMKin vapaavalintaiselle printtimediakurssille osallistui suurehko määrä opiskelijoita. Kirjoittamisesta kiinnostuneita tuli niin musiikki- kuin kuvapuoleltakin. Joukossa ei ollut myöskään pelkästään ensimmäisen vuoden opiskelijoita, vaan juttujen rustaajia saatiin monilta eri vuosikursseilta. Kaikki kurssilaiset eivät tunteneet toisiaan alkuvaiheessa, mutta lehden teko osoittautuikin loistavaksi tutustumiskeinoksi. 

Tuo tutustumisvaihe vaikutti luultavasti moneen seikkaan kurssin kulussa. Kun joutuu työskentelemään itselle hieman tuntemattomien henkilöiden kanssa, harkitsee omia sanomisiaan ja kirjoituksiaan varmasti tarkemmin. Näiden syiden johdosta uskonkin lehden sisällön olevan niin monipuolinen ja vivahteikas.

Lehden jokaisella kirjoittajalla oli aikalailla selvät sävelet kirjoitustyylistään sekä aiheista, jotka heitä kiinnostivat. Lehden nimi, Villi Visio, sopiikin minusta hyvin tällaisen innovatiivisen porukan tuotokselle. Juttuja löytyy niin televisiosarjoista, elokuvista, stand upista ja valokuvauksesta kuin myös muista vapaa-ajan aktiviteeteista. Mielipidekirjoituksiakin on kertynyt varsin suuri määrä.

Villillä Visiolla on mielestäni sen teemaan hyvin sopiva raikas ulkonäkö. Myös sisällysluettelon alla olevan ”apinalaatikon” kuvat ovat hauska idea. Näin lukija voi käydä katsomassa, minkä näköinen henkilö on kunkin jutun kirjoittanut. Tämä ratkaisu lehdessä osoittaa myös sen, että kirjoittajat seisovat juttujensa takana.

Villiä Visiota löytyy ilmaisjakeluna koulumme lisäksi eri liikkeistä muun muassa Pirkanmaan alueelta.

ISLAND CQ – Crisis! Re/Constructing Europe

Luontevinta on varmaan aloittaa kertomalla mikä ihmeen Island CQ? Tämä ICQ on lyhenne tosiaan sanoista Island – Creative Quarantine, mikä nimenäkin avaa ehkä tämän workshop –kurssin sisältöä. Tarkoituksena on sysätä opiskelijoita eri Euroopan maista kahdeksi viikoksi keskelle ei mitään, tekemään jotain luovaa tietyn teeman ympärillä. Tämän vuotinen teema olikin ”kevyt”; kriisi Euroopassa.

Kohteemme oli tänä vuonna Unkari, tarkemmin Komarom. Komarom sijoittuu aivan Unkarin ja Slovakian rajalle. Saavuttuamme Komaromiin olin ihmeissäni kuinka hyvin loppujen lopuksi asiamme olivatkaan! Mökit olivat pienet (6 henkilö yhdessä mökissä), mutta meille tarjottiin mm. Illallinen ja lämmitetty uima-allas! Workshoppien pitopaikkana toimi historiallinen Monostori-linnake, mikä oli miljöönä jo hyvin vaikuttava ja huokui historiaa. Unkarin sää oli meille suosiollinen ja saimmekin nauttia kunnon rankkasateista vain kerran kahden viikon aikana! Rankkasateetkaan eivät muuten tuottaneet ongelmia, paitsi takaisin campingille pyöräiltäessä (6km).

Hulppeat puitteet työskentelyyn
Workshopit jakaantuivat lyhyisiin ja pitkiin, sait valita joko kaksi lyhyttä tai yhden pitkän. Itse päädyin yhteen pitkään nimeltään Crisis of Clichés. Päädyin tähän workshoppiin lähinnä siitä yksinkertaisesta syystä, että se tuntui mukavimmalta! Workshoppeja löytyi laidasta laitaan, osassa pääsi pohdiskelemaan veden muistia ja osassa rakentamaan soittimia tyhjästä. Omassa workshopisssani tuotos oli täysin vapaavalintainen. Päädyimme kuitenkin muutaman päivän brainstormauksen jälkeen analogisen ja digitaalisen maailman yhdistämiseen ja tahdoimme luoda analogisen facebookin, joka keskittyisi kuitenkin teemaan kriisin ympärille, mutta myös workshoppimme teemaan eli kliseisiin. Haastattelimme myös ihmisiä ja loimme näistä haastatteluista videon, jota esitimme myöskin näyttelyssämme. Mielestäni onnistuimme workshopissamme oikein hienosti, loimme oikeita seiniä mihin ihmiset pystyivät kommentoimaan profiilikuvillaan. Suuntasimme keskustelun myös tiukasti oikeaan suuntaan antamalla ns. Keskustelunavauksia eri maihin kohdistuvista kliseistä kriisin aikana.

'Brainstormausta' Tonavan maisemissa

 
Yksi analogisista Facebook-seinistämme

Lähinnä mitä kurssista näin jälkeenpäin jäi käteen oli ihastuttava ilmapiiri ja se luultavasti olikin parasta antia; uusien ihmisten tapaaminen ja uusien ideoiden saaminen. Suomalaiset ainakin luultavasti oppivat paljon erilaisista työtavoista erityisesti ryhmissä ja juurikin tietynlainen pohdiskeleva tyyli tuntui yllättävän monet. Oli kuitenkin mukava tehdä (ja miettiä yhdessä), ja näin ollen saada tätä kautta hieman erilaista perspektiiviä moneen asiaan! Mieleen jäi myös erityisesti viimeinen ilta Budapestissä, jolloin kävimme yhdessä pienellä porukalla läpi kahden viikon edesottamuksia. 

Loppuun vielä pieni audiovisuaalinen palanen, demonstroimaan mitä ehdimme kasata kokoon tuon kahden viikon aikana; näyttelyämme varten luotu 'videohässäkkä'. https://www.youtube.com/watch?v=b4xOWmeJ2w0


torstai 16. toukokuuta 2013

Etiopia -dokumentti, osa 3 - Kalusto


Tässä bloggauksessa puhutaankin sitten lähemmin siitä, millaista kalustoa meillä oli mukana reissullamme Etiopiassa. Tavaraa kertyi mukavasti, mutta ei kuitenkaan yhtään liikaa. Oli muistettava ottaa mukaan kaikki tarpeellinen, mutta ei kuitenkaan yhtään ylimääräistä. 

Aloitetaan vaikka tärkeimmistä eli kamerakalustosta. Kuten aiemmin olemme maininneet Canon sponsoroi reissuamme, joten kameramme olivat luonnollisesti Canonin. A-kameranamme toimi Canon 5D MK III ja B-kamerana 5D:n pikkuveli 7D. Linssejä meillä oli mukana kolme. 5D:n kanssa käytimme lähinnä Canonin EF 50mm f/1.4 objektiivia haastattelutilanteissa ja koululla kuvaamisessa. Meillä oli käytössä myös erikoistilanteita varten, kuten ahtaita kuvauspaikkoja silmällä pitäen Canonin EF 18-35mm f/2.8 laajaputki. 7D:n nokalla palveli uskollisesti ja yllättävänkin hyvin kittiputki EF-S 18-135mm.

Järjestelmäkameroiden käytöstä dokumentin kuvauksessa on ollut paljon keskustelua, mutta ainakin me koimme niiden toimivan erinomaisesti pienen kokonsa ja erinomaisen kuvansa takia. Meillä oli mukana kolmijalka, jota käytimme lähinnä haastatteluissa. Koululla liikkeessä kuvatessa meitä palvelivat monopodi ja kevyt rig. Koululla kuvatessamme tarvitsimmekin ulottuvuutta ja näissä eri toteen rig palveli moitteettomasti, eräskin liikuntatunti tuli juostua oppilaiden perässä ja siinä olikin tekemistä, kun lämmöt huitelivat 30 asteen paremmalla puolella!

Kristian & 5D

Varauduimme myös pimeisiin luokkahuoneisiin ottamalla mukaan pari pientä Amaran LED-valoa. Pelkomme osottautui kuitenkin turhaksi. Luokkahuoneet olivat äärimmäisen valoisia ja käytimmekin LEDejä lähinnä haastatteluja valaistessa. Meillä oli myös mukana pari heijastinta, jotka palvelivat kaikkein parhaiten haastattelutilanteissa antamalla tasaisesti valoa henkilöiden kasvoille. Matkalle kertyi myös mm. 30 kpl sormiparistoja, puhdistusvälineitä, teippiä, polvisuoja, filttereitä, minigrip-pusseja, erilaisia kaavakkeita yms. 

Äänestä täytyy myös mainita siitä kiinnostuneille, että se hoidettiin äärimmäisen pienimuotoisesti. Haastattelutilanteissa päämikkinämme toimi Sennheiserin nappimikki. Koululla kuvatessa nappasimme äänet talteen kameraan telakoiduilla välineillä: Roden stereomikillä (kiinni 5D:ssä) sekä Olympuksen ääninauhurilla (kiinni 7D:ssä). 

Loggaus hoidettiin paikan päällä Macbookilla, joten matskut saatiin talteen joka ilta! Tässä täytyy myös painottaa, että ainakin yhdet varmuuskopiot on äärimmäisen tärkeää ottaa. Otimme backupit joka ilta, mutta sitten ennen Suomeen paluuta, otimme matskut vielä kolmannellekin kovolle. Olimme suhteellisen luottavaisia, että tullissa ei tulisi ongelmia, mutta Afrikan mantereella ollessa on hyvä varautua lähes kaikkeen...

Kalusto 

tiistai 7. toukokuuta 2013

Flow - kaikki jaksot nyt katsottavissa


Jakso 1: Pukkivuori




Jakso 2: Kiekko-Karhut




Jakso 3: Virtain Naisvoimistelijat




Jakso 4: Anssi Luodes, Virtain urheiluliike

maanantai 29. huhtikuuta 2013

Flow - Virrassa mukana piipahti Virtain Urheiluliikkeessä

Talvi on ohi ja maa vihertää sekä purot solisevat. Neljännessä jaksossa päätimme lähteä tutustumaan Anssi Luodekseen joka luotsaa Virtain keskustassa sijaitsevaa urheiluliikettä.

Kattavasta valikoimasta löysimme uutuuksia kevään liikuntaharrastuksia silmällä pitäen. Tekstiilejä ja kenkiä löytyi moneen makuun sekä saimme Anssilta ammattitaitoista opastusta juoksuharrastuksen aloittamista varten. Nyt kun tiet ovat sulaneet niin kukapa ei haluaisi lähteä kuluttamaan lenkkareita lenkkipoluille? 

Siispä tule mukaamme vappuaattona 30.4 klo 18.00 alkaen kanavalla 255!  

maanantai 22. huhtikuuta 2013

Flow - virrassa mukana siirtyy sisäurheilun pariin


Kaikille jotain! 
Naisvoimistelijoita toimii omina yrityksinä ympäri Suomen suloista maata, niin myös meillä Virroilla!

Tällä kertaa Flow - virrassa mukana pääsee haastattelemaan Virtain naisvoimistelijoiden puheenjohtajaa Pirta Isohirvelää, jonka johdatuksella pääsemme sisälle kattavaan ohjelmatarjontaan.
Ohjelmia löytyy aloittelijoista pitkäaikaisiin harrastajiin ja vauvasta vaariin.

15 ammattitaitoisen ohjaajan voimin jokainen löytää oman tiensä terveyteen ja kuntoiluun.
Haastattelijamme kävi itse kokeilemassa millaista on circuit ja body pump, lähde sinäkin mukaan!

maanantai 15. huhtikuuta 2013


Flow - Virrassa mukana
Tässä jaksossa esitellään Pukkivuoren laskettelukeskus.
Katso klipistä miten entiset nuoret pärjäävät ensimmäisellä laskettelukurssilla.

Vilho Kuulan suosittu musiikkivideo


Kompostori - käy katsomassa linkistä !

 

 KOMPOSTORI

Käy katsomassa yllä olevasta linkistä Kompostori-video :)
Se on 16 minuuttinen sketsi-video, joka naurattaa varmasti !

Flow - Virrassa mukana luistelee tiistaina jääkiekkokaukaloon


Toisessa jaksossamme vierailemme Virtain Kiekkokarhujen kotikaukalossa. Jäähalli sijaitsee Virtain keskustassa, Pukkivuoren hiihtokeskuksen juuressa. Lähdemmekin seuraamaan kiekkokoulun harjoituksia ja haastattelemme valmentajaa, jääkiekkojuniorin äitiä ja itse harrastajaa.
Jaksossa keskustellaan muun muassa siitä mikä jääkiekossa viehättää ikäpolvesta toiseen, mutta myös siitä millaiset ovat tällaisen harrastuksen kustannukset.
Muistakaa siis kääntää tiistaina 16.4.2013 kanavalle 255 niin pääsette mukaan kaukalon hurmokseen ja ehkäpä tapaatte jopa tulevaisuuden kiekkolupauksia!

maanantai 8. huhtikuuta 2013

Flow - virrassa mukana aloittaa lumisilla tunnelmilla Pukkivuoressa


Ensimmäisessä Flow- Virrassa mukana – jaksossa vierailemme Pukkivuoren laskettelukeskuksessa. Pukkivuori sijaitsee aivan Virtain keskustassa. Pienestä koostaan huolimatta rinne sisältää monia aktiviteettimahdollisuuksia. Turvallinen ja lapsirakas ympäristö tarjoaa kaikille mieluisan urheilupäivän.


Pukkivuorella on aloitettu uusi entisten nuorten laskettelukoulu. Kurssille saavat osallistua kaikki yli 30-vuotiaat. Nähtäväksi jää, mitä kurssin oppilaat ajattelevat uutuudesta.
Ohjelmassa nähdään mitä kaikkea laskettelukoulussa tapahtuu. Lisäksi lasketteluopettaja Timo Wenell kertoo, mitä hänen työhönsä
sisältyy ja antaa vinkkejä laskettelun aloitukseen.
Kääntäkää tiistaina 9.4 kanavalle 255 ja näette miten entisillä nuorilla menee rinteessä.

perjantai 15. maaliskuuta 2013

Etiopia-dokumentti, osa 2 - rahoitus


Ensimmäinen kysymys, mikä nousee monesti mieleen dokumentteja tai muita audiovisuaalisia projekteja suunnitellessa on se, että mistä rahaa. Tässä blogissa kerrommekin, miten rahoitusta voi saada kunhan on vain tarpeeksi sinnikäs. Totuushan on kuitenkin se, että vaikka teet työtä sydämesi pohjasta, se ei aina riitä.

Ensimmäiseksi lähdimme kauppaamaan ideaa säätiöille, jotka ovatkin erinomainen lähde rahansaannille. Säätiöitä löytyy monenlaisia ja monesti ne ovatkin asettaneet rajoituksia, millaiset projektit voivat rahoitusta hakea. Audiovisuaalisia projektejakin tukevia säätiöitä löytyy luultavati kymmenisen, mutta ns. yleisesti rahaa antavia säätiöitä on useita. Avain säätiöiltä rahan hakemiseen on kuitenkin näyttävä esittelypaketti ja mielestämme sitä ei opi muuten kuin tekemällä. Oma usko ideaan on myös äärimmäisen tärkeää. Kun itse on innokas, se näkyy myös kaikesta, mitä projektin eteen tekee!

Toinen rahanlähde ovat sitten ihan yksityiset firmat. Tämän voi moni kokea vaikeana, mutta kun vain lähestyy tarpeeksi montaa yritystä, se kantaa varmasti hedelmää. Monesti myös raha voi olla monelle yritykselle kynnyskivi, johtuen esimerkiksi yleisestä taloustilanteesta. Siksipä kannattaisikin joskus miettiä minkälaista tavaraa voisi lähteä tavoittelemaan. Sponsorointi voi olla monenmuotoista! Esimerkiksi meidän dokkariamme Canon lähti avokätisesti tukemaan antamalla 5D MK III -kameran käyttöömme kuukaudeksi. Tukea voikin siis olla hyvin monenlaista ja siksi kannattaakin miettiä paljon, keitä kaikkia voisikaan lähestyä.

Yhteistyötä Canonin lisäksi meidän kanssamme loppujen lopuksi tekivät rahallisesti tukien TAMK (lennot), Virhydro Oy ja Virtain Lions Club (kalustohankintoihin yht. 400€). Koko hanketta lähti myös tukemaan Kone Helsinki -säätiö, jolle lähetimme yhdessä opettajaopiskelijoiden kanssa laatimamme yhteishakemuksen. Filmaattiset Oy tuki meitä materiaalisesti antamalla monopodin lainaan reissun ajaksi. Suomilammi Oy:n kautta saimme hyvän tarjouksen kalustohankinnoista, mitä matkaa varten piti hankkia. Lisäksi Kristian sai Kangasalan Björkvist-säätiöltä opiskelustipendin matkaa varten.

Yhteistyökumppaneilla on ollut tärkeä rooli meidänkin matkallamme ja siksi on hyvä pitää heidät myös ajantasalla siitä, miten matka sujui ja myöhemmin esimerkiksi käydä paikan päällä (jos vaan mahdollista) toimittamassa tukijoille valmis dokumentti ja vielä kiittämässä tuesta.

-Satu Majava & Kristian Isotalo

keskiviikko 20. helmikuuta 2013

MediataideM tempaisee tänään

MediataideM-osuuskunta järjestää tänään keskiviikkona 20.2. keväisen tempauksen Virtain K-Supermarketin edustalla klo 11-15. Luvassa on mukavaa yhdessäoloa, grillimakkaraa sekä kirpputori. Tervetuloa!

keskiviikko 13. helmikuuta 2013

Etiopia medianomin silmin - 1

Aiemmin blogissa kerrottiinkin lyhyesti Etiopiaan sijoittuvasta dokumentista, noh tämä moniosainen blogisarja kertookin tiimin jäsenien kokemuksista itse dokumentin teosta. Tiimiimme tosiaan kuuluikin hurjat kaksi jäsentä, Kristian Isotalo, jonka lopputyö kyseinen projekti on. Mukana roikkui myös allekirjoittanut; Satu Majava, joka lähti mukaan lähinnä hengailemaan. Blogimerkinnöissä pyritään käsittelemään nimen omaan medianomille kiinnostavia aiheita ja keskitymmekin siihen millaista oli tehdä dokumenttia Etiopian auringon alla. Ensimmäisessä osassa käsitellään yleisesti aikaa Etiopiassa ja dokumentin tekoa, kun taas seuraavissa osissa paneudutaan tarkemmin esimerkiksi esituotantoon, kalustoon ja jälkitöihin.

Suuntasimme Etiopiaan tammikuun alussa täynnä intoa! Esituotanto oli mennyt täysin nappiin ja varustelumme olikin erinomaisella tasolla Kristianin ansiosta, lentokoneeseen suunnatessa meitä jännittikin lähinnä kuinka tavarat selviäisivät perille vahingoittumatta. Kuukauteen valmistauduttiin myös hurjalla määrällä paristoja ja akkuja, Etiopian sähkönjakelu on kuulemma hyvin epävarmaa ja saattaa mennä montakin päivää ilman sähköjä?

Ensimmäinen viikko hurahtikin alkuhaastatteluja tehdessä ja tutustuessa dokumenttimme päähenkilöihin eli opettajaopiskelijoihin. Dokumenttia lähdettiin tekemään puhtaasti seurantadokumenttina, jolloin ulkopuolinen toimittaja yritettäisiin rajata pois. Seuraamisen tärkeys nousikin suureen rooliin, kun opettajat pääsivät tositoimiin koululla. Järjestelmällinen kaaos hallitsi jokaista päivää Maren ja se tuottikin ongelmia opettajille, joiden reaktioita dokumentoimmekin herkeämättä. Kameralle tarttui niin onnistumisen hetkiä, kuin myös turhautumisia. Kuvatessa tuli huomattua kuinka kameraa ei kannata laskea hetkeksikään. Etiopian auringon alla kuultiin myös paljon koskettavia tarinoita, jotka herkistivät niin opettajat kuin myös kameran takana olijat.

Mielestäni dokumentin teko meni ehkä tavallaan jopa helpommin kuin Suomessa, Etiopiassa ilmapiiri on hyvin rento ja yleisesti uskotaan, että asioilla on aina tapana järjestyä. Ihmiset olivat hyvin luontevia kameran edessä, eikä meitä kielletty kuvaamasta missään. Kristian seurasi erästä päähenkilö jopa paikalliseen sairaalaan, josta saatiinkin äärimmäisen mielenkiintoista materiaalia. Ongelmia Etiopiassa tuotti kuitenkin lasten suuri kiinnostus kameroita kuin myös valkoisia naamojamme kohtaan. Eräs ilta kun olimme kuvaamassa täytemateriaalia läheisellä kadulla ja siitä tulikin lähes mahdotonta lasten takia. Lapset kiljuivat ”mani, mani” ja hyppivät kuviin. Lopulta vähät materiaalit saimmekin kuvattua niin, että minä pidättelin liian innokasta fanclubia ja Kristian kuvasi parhaansa mukaan.

Mielestäni reissusta on äärimmäisen vaikeaa kertoa, joka saattaa toki johtua siitä, että palasin Suomeen vasta reilut neljä päivää sitten. Kuukauteen mahtui kuitenkin kuvailemattoman paljon kaikkea, että on äärimmäisen vaikeaa tarttua mihinkään tiettyyn yksityiskohtaan ja matkaa tuleekin usein kuvattua "hyvänä reissuna". Sitähän se toki oli, niin ammatillisessa kuin myös henkilökohtaisessa mielessä. Kuukauden mittainen projekti antoi tilaisuuden syventyä ja keskittyä projektiin uudella tavalla, mutta se laittoi myös ajattelemaan (kliseisesti) mikä elämässä on tärkeää. 

Kuvausryhmän tunnelmia päivän päätteeksi Maren koululla

tiistai 29. tammikuuta 2013

Medianomiksi alle neljässä vuodessa

Julkisuudessa kuulee usein puhuttavan opsikelijoiden pitkittyneistä valmistumisajoista. Löytyy niitä onneksi nopeitakin valmistujia. Vaikka medianomitutkinnon suorittamisen on laskettu kestävän neljä vuotta, onnistuu aina silloin tällöin joku ahkera opiskelija suorittamaan tutkinnon tavoiteaikaa nopeamminkin.

Vuodenvaihteessa käsikirjoittamisen ja kuvallisen ilmaisun opiskelijat Jaana Mäkelä ja Mika Harju saivat käteensä uunituoreet medianomin paperit. He aloittivat opiskelunsa Kuva09-ryhmässä syyskuussa 2009. Kyseisen ryhmän moni muukin opiskelija viimeistelee tällä hetkellä opinnäytetyötään, sillä kaikki läsnäolokurssit on jo hoidettu kuntoon. Tavoitteena vastavalmistuvien silmissä siintävät jotko jatko-opiskelu tai koulutusta vastaava työpaikka.

Jaana ja Mika suorittivat medianomitutkinnon reilussa kolmessa vuodessa. Kuva: Antti Perälä.

Tässä Jaanan ajatuksia opiskelusta valmistumisen kynnyksellä viime joulukuussa:



1. Kuka olet?
Jaana Mäkelä

2. Miksi hakeuduit opiskelemaan käsikirjoittamista ja kuvallista ilmaisua?
- Opiskelin Vaasan Ammattikorkeakoulussa liiketaloutta, kunnes tajusin, että en halua valmistua tradenomiksi. Aloin huvikseni selailla koulutustarjontaa ja laitoin hakemuksen käsiskuvaan. Lopulta pääsinkin kouluun ja edessä oli muutto Vaasasta Virroille.

3. Mikäli oli parasta opiskelussa? Kerro tekemistäsi mielenkiintoisista projekteista?
- Parasta opiskelussa oli tietenkin uudet ystävät. Ehkä mielenkiintoisin koulun projekti oli toisena vuonna tekemämme lyhytelokuva, koska silloin työryhmä oli aivan mahtava.

4. Suoritit ammattikorkeakouluopinnot kolmessa ja puolessa vuodessa. Miten onnistuit alittamaan tavoiteaikataulusi?
- En itseasiassa alittanut tavoiteaikatauluani, koska aloittaessani koulua, luulin sen kestävän vain 3,5 vuotta. Suoritin kursseja eikä mikään jäänyt roikkumaan. Oppari valmistui kesällä töiden ja riippumatossa makoilun ohella, joten syksyllä jäljellä oli vain lähinnä viimeistelyä ja joitain kursseja.

5. Miten aiot juhlia medianomitutkintoa?
- En ole vielä miettinyt miten juhlistan tutkintoani, mutta se on varmaa, että siihen liittyy kuoharia sekä uudet korkokengät.

6. Mitä vinkkejä haluaisit antaa opiskelijoille omien opintojensa suunnitteluun ja toteutukseen?
- Jokainen hoitaa opintonsa omalla tyylillään. Itse suosin asioiden hoitamista ajallaan, mutta silti turha stressaaminen ei kannata.

7. Millainen on ammatillinen identiteettisi? Missä olet ja mitä teet viiden vuoden päästä?
- Ehkä opiskelen hieman lisää vielä tämän tutkinnon jälkeen, mutta viiden vuoden päästä olen toivottavasti töissä.

keskiviikko 9. tammikuuta 2013

Uudet VäriTV:n lähetykset alkavat ensi viikolla

Lähetysajat ja näkyvyys:


Näkyvyys

VäriTV näkyy Ylä-Pirkanmaan kotitalouksissa kanavapaikalla 255. 

Lähetykset tulevat näkymään suorina nettitelevisiossa.

Kaikki ohjelmat ovat jälkikäteen katsottavissa myös YouTube-videopalvelusta



Lähetysajat

1. Lähetys
Tiistaina 15.1. klo 18:00,
uusinta sunnuntaina 20.1. klo 16:00

2. Lähetys

Tiistaina 22.1. klo 18:00,
uusinta sunnuntaina 27.1. klo 16:00

3. Lähetys

Tiistaina 29.1. klo 18:00,
uusinta sunnuntaina 3.2. klo 16:00

4. Lähetys

Tiistaina 5.2.  klo 18:00,
uusinta sunnuntaina 10.2. klo 16:00

5. Lähetys

Tiistaina 12.2. klo 18:00,
uusinta sunnuntaina 17.2. klo 16:00

6. Lähetys

Tiistaina 19.2.  klo 18:00,
uusinta sunnuntaina 24.2. klo 16:00

7. Lähetys

Tiistaina 05.03 klo 18:00,
uusinta sunnuntaina 10.03 klo 16.00

8. Lähetys

Tiistaina 12.03 klo 18:00,
uusinta sunnuntaina 17.03 klo 16.00