Etiopia medianomin silmin - 1

Aiemmin blogissa kerrottiinkin lyhyesti Etiopiaan sijoittuvasta dokumentista, noh tämä moniosainen blogisarja kertookin tiimin jäsenien kokemuksista itse dokumentin teosta. Tiimiimme tosiaan kuuluikin hurjat kaksi jäsentä, Kristian Isotalo, jonka lopputyö kyseinen projekti on. Mukana roikkui myös allekirjoittanut; Satu Majava, joka lähti mukaan lähinnä hengailemaan. Blogimerkinnöissä pyritään käsittelemään nimen omaan medianomille kiinnostavia aiheita ja keskitymmekin siihen millaista oli tehdä dokumenttia Etiopian auringon alla. Ensimmäisessä osassa käsitellään yleisesti aikaa Etiopiassa ja dokumentin tekoa, kun taas seuraavissa osissa paneudutaan tarkemmin esimerkiksi esituotantoon, kalustoon ja jälkitöihin.

Suuntasimme Etiopiaan tammikuun alussa täynnä intoa! Esituotanto oli mennyt täysin nappiin ja varustelumme olikin erinomaisella tasolla Kristianin ansiosta, lentokoneeseen suunnatessa meitä jännittikin lähinnä kuinka tavarat selviäisivät perille vahingoittumatta. Kuukauteen valmistauduttiin myös hurjalla määrällä paristoja ja akkuja, Etiopian sähkönjakelu on kuulemma hyvin epävarmaa ja saattaa mennä montakin päivää ilman sähköjä?

Ensimmäinen viikko hurahtikin alkuhaastatteluja tehdessä ja tutustuessa dokumenttimme päähenkilöihin eli opettajaopiskelijoihin. Dokumenttia lähdettiin tekemään puhtaasti seurantadokumenttina, jolloin ulkopuolinen toimittaja yritettäisiin rajata pois. Seuraamisen tärkeys nousikin suureen rooliin, kun opettajat pääsivät tositoimiin koululla. Järjestelmällinen kaaos hallitsi jokaista päivää Maren ja se tuottikin ongelmia opettajille, joiden reaktioita dokumentoimmekin herkeämättä. Kameralle tarttui niin onnistumisen hetkiä, kuin myös turhautumisia. Kuvatessa tuli huomattua kuinka kameraa ei kannata laskea hetkeksikään. Etiopian auringon alla kuultiin myös paljon koskettavia tarinoita, jotka herkistivät niin opettajat kuin myös kameran takana olijat.

Mielestäni dokumentin teko meni ehkä tavallaan jopa helpommin kuin Suomessa, Etiopiassa ilmapiiri on hyvin rento ja yleisesti uskotaan, että asioilla on aina tapana järjestyä. Ihmiset olivat hyvin luontevia kameran edessä, eikä meitä kielletty kuvaamasta missään. Kristian seurasi erästä päähenkilö jopa paikalliseen sairaalaan, josta saatiinkin äärimmäisen mielenkiintoista materiaalia. Ongelmia Etiopiassa tuotti kuitenkin lasten suuri kiinnostus kameroita kuin myös valkoisia naamojamme kohtaan. Eräs ilta kun olimme kuvaamassa täytemateriaalia läheisellä kadulla ja siitä tulikin lähes mahdotonta lasten takia. Lapset kiljuivat ”mani, mani” ja hyppivät kuviin. Lopulta vähät materiaalit saimmekin kuvattua niin, että minä pidättelin liian innokasta fanclubia ja Kristian kuvasi parhaansa mukaan.

Mielestäni reissusta on äärimmäisen vaikeaa kertoa, joka saattaa toki johtua siitä, että palasin Suomeen vasta reilut neljä päivää sitten. Kuukauteen mahtui kuitenkin kuvailemattoman paljon kaikkea, että on äärimmäisen vaikeaa tarttua mihinkään tiettyyn yksityiskohtaan ja matkaa tuleekin usein kuvattua "hyvänä reissuna". Sitähän se toki oli, niin ammatillisessa kuin myös henkilökohtaisessa mielessä. Kuukauden mittainen projekti antoi tilaisuuden syventyä ja keskittyä projektiin uudella tavalla, mutta se laittoi myös ajattelemaan (kliseisesti) mikä elämässä on tärkeää. 

Kuvausryhmän tunnelmia päivän päätteeksi Maren koululla