Ajatuksiani opiskelusta

Opinnäytetyö on todella haastava ja hermoja raastava. Minäkin olen monet kyyneleet vuodattanut sen kanssa ja miettinyt, että ”Hitto ei tästä tuu mitää.” Siinä vaiheessa tekisi mieli lyödä hanskat tiskiin ja sanoa, että ”en tee tätä saamarin opinnäytetyötä.” Ei auta itku markkinoilla, vaan pakko se on tehdä jos haluaa joskus valmistuakin. Sitten kun tekstiä tulee, niin sitä tulee ja tulee ja tulee. Kunnes keskittyminen alkaa herpaantua. 

Medianomeista puhutaan, että koulutamme itsemme työttömäksi. Se pitää osittain paikkansa. Aina ei ole töitä tiedossa ja valmistuttua voi olla sama edessä. Tämän linjan nimi on käsikirjoittaminen ja kuvallinen ilmaisu, josta suuntautuu eri työtehtäviin. Joistakin voi tulla: kuvaajia, käsikirjoittajia, ohjaajia, tuottajia, valaisijoita tai sitten puvustus- lavastus- tai maskeerausihmisiä. Lisäksi voi päästä toimittajaksi lehteen. 

Olen ollut harjoittelussa Tampereen teatterilla vuonna 2007 ja YLE:llä Pasilassa vuonna 2011. YLE:llä opin kaikkea uutta kameroista ja tv-ohjelmien kuvauksesta. Sain kuvata muun muassa suoran lähetyksen Puoli seitsemän -ohjelmassa. Olin myös jalkapalloa seuraamassa ja laittamassa kameroita kuntoon, eli kasasin niitä ja purin ne kuvausten lopuksi. Sinne mennessä sanoin etten tykkää jalkapallosta yhtään. No ilta eteni ja siinä seurasin peliä ja huomasin yllätyksekseni, että melkein huusin vastapuolen pelaajille, että ”älkää tehkö maalia vaan antakaa muillekin mahdollisuus.” Mutta minun piti olla hiljaa, koska kamerat pyörivät ja ottelua tallennettiin. 

Suosittelen kaikille muille opiskelijoille, että ottakaa opiskelu tosissanne jo ensimmäisenä vuonna. Itselläni meni ensimmäinen ja toinen vuosi siihen, että en oikein keskittynyt kunnolla ja ajattelin, että ”kyllä mä vielä opin ja pääsen mukaan näihin juttuihin.” Mutta kuinkas kävikään. Tehtäviä kerääntyi ja kerääntyi koko ajan ja aloin kolmantena vuonna miettiä, että ”ei saamari, kun onkin paljon kursseja ja tehtäviä. Pitäisi nyt vähä keskittyä ja jutella opettajille.” Sainkin asioita selvitettyä. 

Mutta kun huomaa, että ei ehdi kaikkea, niin ajattelee taas ”Mä teen sitte vikana vuonna.” Nyt onkin sitten oltu täällä 4½ vuotta ja kauhea paniikki päällä, kun pitää tehdä opinnäytetyötä kurssien ohella. Olen joutunut etsimään opettajia ympäri koulua ja laittanut sähköpostia, että kuinkas teen tämän kurssin kanssa ja kuinkas tuo toinen sitten menee? Olen huomannut että kysymällä asioista saa paljon tietoa ja pääsee opiskeluissa eteenpäin, joten sanon teille muillekin, että ”Kysykää ihmeessä opettajilta tai kavereilta apua jos ette ymmärrä. Muistakaa myös se että, tyhmiä kysymyksiä ei ole olemassakaan.”  

Annukka Ruotsala