Vesa Oksanen (keskellä) avustajineen. Avustajien nimet ovat Nathaniel Glass (kuvassa vasemmalla) ja Brian Troyer. |
Lähtisitkö
Lontoon Olympialaisiin? Kysymys sai kesästä 2010 pääasiallisesti Uusi päivä
-ohjelman tuotannossa työskennelleen Vesa Oksasen yllättymään. Hän pyysi päivän
miettimisaikaa, vaikka tiesikin jo vastaavansa myönteisesti. Akkreditointiprosessi aloitettiin samantien, jo vuotta ennen kisoja. Oksasen työnkuvaan
kuuluivat muun muassa Tangomarkkinat, Ajankohtaisen Kakkosen suorat lähetykset
ja Sinkkutanssit. Pääasiallisesti kesä kului urheilun parissa kameramiehenä.
-
Erityisesti Helsingin yleisurheilun EM-kisoja voi pitää
opettavaisena kokemuksena, sillä tuolloin harjoittelimme jo saman työryhmän
kanssa olympialaisia varten. Yhteistyön merkitys on suuri, sillä
nopeatempoisissa ja suurissa olympialaisissa toteutetaan äärimmäistä
ryhmätyötä, kuvailee Oksanen.
Mittakaava kasvoi vielä moninkertaiseksi siirryttäessä
EM-kisoista olympialaisiin. Esimerkiksi turvatarkastukset olivat lentokenttätasoisia aina stadionin kentälle mentäessä. Kentällä työskennelleiltä
vaadittiin myös kisa-asujen ja kuvaajien liivien käyttöä, jotka olivat samalla
oleskelulupa alueella. Päivän työt tehtiin järjestäjien suunnittelemalla
minuuttiaikataululla ja säännöt olivat kaikin puolin tiukat. Vapaata aikaa ei
juuri jäänyt.
-
Lähdimme usein hotellilta kuuden tai seitsemän maissa
aamulla bussikuljetuksella ja palasimme sinne yhdentoista jälkeen illalla. Aina
ennen kilpailuja kävimme läpi turvatarkastukset, läpivalaisun, kirjautumiset
sisään sekä tekniset kokeilut, joissa tarkistettiin jokainen laite, hän kertoo.
Oksanen työskenteli Lontoossa 13 päivää, joista kisapäiviä oli
yhdeksän. Ensimmäiset neljä päivää työskentelyä harjoiteltiin. Hänen työryhmänsä
vastuualueena olivat yleisurheilun heittolajit, kuula, moukari, keihäs ja
kiekko. Apunaan kameramies Oksasella oli kaksi yhdysvaltalaista
opiskelijaharjoittelijaa.
Työ oli hyvin fyysistä ja ajatukset pyörivät töissä koko
ajan. Finaalit olivat aina hienoja tapahtumia. Urheilussa kun tunnelma nousee
suoritustason mukaan. Hyvät kuvat eivät merkitse mitään, jos tulokset jäävät
vaatimattomiksi. Lontoossa katsomo oli kuitenkin aina täynnä ja kannustus
kovaa. Välillä jopa ohjaajan käskyt tahtoivat hukkua yleisön meteliin
meluluureista huolimatta. Tunnelma tarttui helposti myös tuotantotiimin
jäseniin.
-
Tehtävänäni oli saatella urheilijoita penkille
suorituksen jälkeen. Heittolajien rytmi on tiivis, joten välillä jouduin
juoksemaan ehtiäkseni seuraavaan suoritukseen. Minun oli tärkeä myös tunnistaa
urheilijat. Monia hauskoja tarinoita jäi mieleen. Muistan miten pieneltä tunsin
itseni uusiseelantilaisen kaksimetrisen kuulanaisen Valerie Adamsin rinnalla.
Nopeuteni joutui puolestaan kovalle koetukselle juostessani keihään
olympiavoittajan Barbara Spotakovan perässä. Hän on sentään huippu-urheilija ja
minulla oli vielä 25-kiloinen kamera sylissäni. Myös kiekon voittajan Robert
Hartingin paidan repiminen piti ehdottomasti ennakoida ja saada ikuistettua kuviin,
Oksanen kertoo.
Feed-ohjaaja Jouko Jarva pitää ensimmäistä palaveria kuvausryhmälle Lontoon olympiastadionilla.
|
Virroilta hyviä muistoja
Vesa Oksanen aloitti käsikirjoittamisen ja kuvallisen
ilmaisun linjalla Virroilla silloisessa Piramkissa syksyllä 2005.
-
Ensimmäiset kaksi vuotta opiskelin Virroilla. Kolmannen
vuoteni olin vaihto-oppilaana yksityisessä yliopistossa Valenciassa. Sen
jälkeen siirryin työharjoitteluun Tampereelle kuvaamaan SM-liigan
jääkiekkopelejä, jota kautta pääsin harjoittelemaan myös Ylelle. Yleisradiossa
aloitin tuntityöläisenä vuonna 2009 ja samanaikaisesti tein freelance-keikkoja
muillekin asiakkaille, Oksanen muistelee.
Vaikka työpaikka olikin tiedossa, halusi Oksanen
ehdottomasti viedä medianomiopintonsa loppuun.
-
Ilman tutkintotodistusta en voi hakea jatko-opintoihin
ja putoan täysin tyhjän päältä, jos joutuisin kortistoon. Onneksi niin
työantaja kuin koulukin tukivat valmistumistani ja saatoin pääosin
etäopiskelijana tehdä opintoni loppuun. Minulle etäopiskelu sopi hyvin, sillä olin
myös itse aktiivinen asian suhteen, hän kertoo.
Virtain vuosilta hänelle jäi mieleen erityisesti laaja
kanavapaketti ja huikea poppoo, jonka kanssa puhallettiin lujasti yhteen
hiileen yhteisten tavoitteiden saavuttamiseksi.
-
Päätimme osuuskuntavuonna, että kaikki mitä tehdään,
tulee myös kanavalta ulos. Ja näin käsittääkseni tapahtuikin. Hahtumetsän
tarinat -lastenohjelma jäi mieleen kehittävänä oppimiskokemuksena. Sen
tekeminen antoi myös paljon viitteitä ammattituotannoissa vaadittavasta
yhteistyöstä. Opimme yhdessä ratkaisemaan ongelmia ja selviämään hankalista
tilanteista, hän muistelee.
Erityisesti opiskelukavereiden Antti Perälän, Juha Västin,
Jarkko Jortikan ja Johanna Väkeväisen hyvä ja yhteistyökykyinen asenne on
jäänyt mieleen. Koko luokka oli hyvä ryhmä. Muita työntekijöitä kunnioitettiin,
joten yhteistyö sujui hyvin.
Opinnäytteen aihe löytyi töistä
Medianomin paperit Oksanen sai keväällä 2010. Opinnäytetyön
aihe löytyi työhön liittyvästä projektista, joten myös kollegoilta sai hyviä
vinkkejä esimerkiksi opinnäytetyön kirjallisuuden hankkimisessa.
-
Tarina kesken opintojaan työllistyvästä opiskelijasta on
meidän alallamme melko tuttu. Kun hyvä ja osaava tyyppi tulee harjoitteluun,
hänelle saatetaan tarjota työpaikkaa saman tien. Mahdollisuuksiin on usein
tartuttava heti, ettei työtä saa joku muu. Ainakin Ylellä tuetaan valmistumisia
ja tiedän lähes kaikkien saaneen tutkinnon suoritettua.
Oksanen laskeskelee Virroilta valmistuneita medianomeja
työskentelevän Yleisradiossa tällä hetkellä ainakin kymmenkunta. Hänen
mielestään asiaan vaikuttaa erityisesti oppilaitoksen hyvä maine.
-
Jo silloin kun uusi harjoittelija tulee taloon,
seuraamme tarkasti hänen työskentelyään. Virroilta tulee aktiivisia, ahkeria ja
hyväntuulisia opiskelijoita, jotka saavat lähes poikkeuksetta hyvää palautetta
kaikilta niin talon sisällä kuin ulkopuolellakin, Oksanen kuvailee.