Kahvi tuntuu sopivasti kuumotuksena poskilla, kämmenet verhoutuvat nihkeään hikeen, ajatukset surraavat törkeää ylinopeutta: nyt on alkamassa hyvä keskustelu. Piti tehdä ihan muita juttuja, kouluhommia niin kuin useimmiten mutta kun me ihmiset olemme maailman parhaita filosofeja aina juuri silloin, kun sitä ei odota eikä sille olisi aikaa.
Joskushan keskustelut päättyvät ahaa-elämykseen, mullistukseen joka jää mylläämään aivosolujen väleihin. Tämä keskustelu oli juuri sellainen. Lääkärin työ on kutsumusammatti, pappikin on, opettajakin vielä ehkä, ja me totesimme, että myös media-alalla työskentely on kutsumusammatti – ainakin meille. Eikä vain koska haluamme oman naamamme joka paikkaan vaan koska me haluamme olla kolme muskettisoturia, jotka luovat ammattitaidollaan ihmisille paikan, jossa käydä hyviä keskusteluita ja karata pakoon maailmaa. Niin, ehkä me tulemme olemaan sellaisia hölmöjä sotureita ja se pitäisi pistää titteliksi siihen nimipalkkiin.
Istun siis olohuoneessani, en yksin vaan kahden koulukaverin kanssa, ja meidän suunnitelmanamme oli tehdä näitä ihan muita juttuja. Koko keskustelun siemen sai alkunsa, kun joku keksi ääneen miettiä, miten vaikea media-alan ihmisille on muotoilla titteleitä esimerkiksi tv-esiintymistä varten nimipalkkiin kuvan alalaitaan. Sitten keskustelu irrotti meidät alkuperäisestä kontekstista ja maadoitti pohtimaan, mitä kulttuurialan ihmiset oikeasti ovat, mitä meistä kulttuurialan opiskelijoista oikein on tulossa?
Haastavaa. Ehkä, ainakin jos haluaa vääntää kaiken rautalangasta, ja mehän haluamme. Koska mehän emme halua työskennellä vain erilaisissa projekteissa vaan kunnianhimoisena tavoitteena on myös toimia yhteiskunnallisena keskustelun herättäjänä. Mikä se sellainen ihminen sitten on: mediapersoona, mediavaikuttaja? Me kaikki kolme keskustelijaa tulimme siihen tulokseen, ettemme koskaan haluaisi joutua luokitelluiksi tuollaisiin kategorioihin. Mehän olemme jotenkin, enemmän ammattilaisia alallamme kuin nuo nimikkeet antavat ymmärtää.
Tarvitseeko koko media-ala edes ammattitaitoisia toimijoita; järkevät ihmiset voisivat työllistyä alalle, joka oikeasti saa muutosta aikaan ja on elämälle tärkeää. Kuka tahansahan osaa käsikirjoittaa elokuvan, ottaa valokuvia, tehdä ilmaisilla kotisivupohjilla itselleen nettisivut. Kulttuuri ei pelasta ihmishenkiä, ylläpidä hyvinvointiyhteiskuntaa tai rakenna ihmisille koteja.
Pauliina Karjalainen / Kuva11
Käsikirjoittaminen ja kuvallinen ilmaisu
TAMK Virrat
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti