Luen tällä hetkellä parasta romaania pitkään aikaan. Romaani on Maria Peuran Antaumuksella keskeneräinen (2012). Kirja pureutuu juuri siihen, minkä kanssa niin moni kirjoittaja ja luovan alan työläinen kamppailee. Olen itse itseni pahin vihollinen. Kun jokin mitä teen tulee suoraa sisältäni ja oma kädenjälkeni näkyy työssäni, on aina pelko tulla arvostelluksi. Kritiikki sattuu, mutta kasvattaa.
On helpottavaa kuinka palkittu kirjailija on päästänyt lukijan omaan työhuoneeseensa taistelemaan romaaninsa valmistumisesta ja luovuuden lukoista. Me näemme kirjailijoiden, ohjaajien ja näyttelijöiden hymyn ja ilmeet palkintogaaloissa ja lehdissä, mutta emme sitä kun he murskaavan arvostelun jälkeen lyövät hanskat tiskiin, tuijottavat seinää tai huutavat puolisolleen. Se on kuitenkin totuus ja hinta, joka luovalla alalla joudutaan maksamaan.
Maria Peura antaa hyviä vinkkejä ja totuuksia kirjoittamisen työstä ja ainakin itse pystyn ammentamaan niistä itselleni. On vapauttavaa lukea kuinka vahva kirjailija, joka on kirjoittanut upeita romaaneja kuten On rakkautes ääretön (2001), näyttää heikkoutensa ja sisäisen kuohuntansa. Matka pienen kylän tytöstä kirjailijaksi ei ole yksinkertainen ja helppo. Kirjaa lukiessani saan itseeni aivan uutta pontta ja uskoa. Hyväksyn vihdoin, että on olen matkalla alalle, jossa tekemiseni ovat näkyviä ja ihmisillä on niistä mielipiteitä. Jos en pysty avaamaan itsesensuurini lukkoja, ei kaikki mitä haluan sanoa tai tehdä pääse koskaan valloilleen.
Meri-Tuuli Varis/ Kuva11
Käsikirjoittaminen ja kuvallinen ilmaisu
TAMK Virrat
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti