Monta rautaa tulessa. Minun tulisi ohjata lyhytelokuvaa, piirtää sarjakuva-albumi loppuun, valmistautua lehtihaastatteluun ja lähettää originaalitöitä Kemin sarjakuvafestivaalien näyttelyä varten. Asioita pitää pilkkoa ja prosessoida pienin erin, ettei tunne olkapäillä liiallista taakkaa. Mutta lyhytfilmi on ensimmäisenä työtehtävänä listallani. Punakynällä ympyröity ja alleviivattu.
Ihmismieli on siitä petollinen asia, että liiallinen pohtiminen johtaa ahdistukseen ja epävarmuuteen. Täytyy rakentaa korttitaloa kortti kortilta sekä hyväksyä myös se, että se saattaa olla kaatumisvaarassa. Olen kuullut kyllä monia tarinoita ja anekdootteja kulttuurialan tekijöistä, jotka ovat saaneet tehtyä suurimmat näyttönsä paineen ja vaikeuksien keskellä. Siinä on perää, vaikeuksien kautta ihminen saa uskoa omaan itseensä ja tavoitteisiin. Silloin kun kaikki tuntuu kaatuvan, seisoo lopulta raunioiden keskellä päättäväisiä ihmisiä.
Juuri elämän tarjoamat helppoudet ja pureksitut valinnat ovat johtaneet siihen, että epätoivo valtaa mielen: helppous ei pitkällä tähtäimellä ole perusta pysyvälle. Ohjaajan rinnastaminen sotapäälliköksi ei siten ole aivan perätön, koska henkilöstä huokuva epätietoisuus ja –varmuus saa ryhmän muut jäsenet tuntemaan olonsa vaikeaksi: onko tekemisessä mitään mieltä tai ei, kun ”pääpukarilla” ei ole varsinaisia visioita ja toiveita, joiden mukaan asioita toteutettaisiin.
Ryhmätyöhön sisältyy voima. En usko, että yksinäinen päättäväinen ihminen voisi suorittaa kaikkea. Ei ainakaan lyhytfilmiä. Siinä koko juttu koostuu palasista, koneiston osista. Kun moottori on kunnossa, voidaan sillä revitellä enemmänkin ilman vaurioita. Sen vuoksi lähitulevaisuudessa häämöttävät kuvaukset ja siihen liittyvät toimenpiteet on syytä käydä henkisesti läpi monta kertaa, lievittää sitä pelkoa mikä saattaa liittyä odotuksiin. Näyttelijöillä, varsinkin teatteri-ihmisillä, on tämä ollut monesti itsestäänselvyys: kun näyttelijä kuolee lavalla kymmenen kertaa harjoituksissa, on yhdestoista ja lopullinen esitystilanne jollain tavalla jo rutiini, valmis numero. Tästä syntyy se vaivattomuuden tunne, mikä välittyy katsojalle: ammattimainen vaikutelma.
Aapo Kukko/ Kuva11
Käsikirjoittaminen ja kuvallinen ilmaisu
TAMK Virrat
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti